Shoppausta, koulua ja elämästä nauttimista

Täällä alkaa elämä pikku hiljaa rullata. Vähitellen arkeen totuttautuessa, siinä määrin kuin täällä oloa voi vielä arjeksi kutsua :D

Valmiina ihka ensimmäiseen koulupäivään

Perheen kanssa tullaan hyvin toimeen, ja kaikki on muutenkin hyvin. Koulu alkoi melkein heti tänne saapumisen jälkeen, pääsin aloittamaan term 3:n samaan aikaan muiden kanssa tiistaina 12.7. Edellisenä päivänä oli koulussa Student free day, jollon käytiin vaan ilmottautumassa koululle ja ostamassa tietysti koulupuku!  Oli kyllä tosi outo ja uncomfortable olo kun puin formal uniformin ensimmäistä kertaa päälle! Eikä se siitä paljoa helpottanut kun kokeilin sports uniformia... Eka viikko meniki totutellessa, mutta nyt olo on jo aika normaali koulupuku päällä.

Toinen asia, johon meni hetki tottua, oli meikkaamisen vähyys. Periaatteessa meikkaaminen ei ole sallittua ollenkaan, mutta käytännössä suurin osa tytöistä meikkaa kouluun. Eikä opettajat yleensä valita siitä, jos meikki on hillitty. Meikin määrä, ja vastaavasti meikkaamiseen menevä aika aamulla on siis vähentynyt varmaan puoleen mulla :) Yli olkapäiden ulottuvat hiukset pitäisi olla kiinni, mutta opettajat on aika rentoja senki suhteen.

Koulu alkoi siis tiistaina, sain lukujärjestyksen ja joku ope saatto mut oikeaan luokkaan. Sit se etti luokasta tytön, joka on samassa housessa ja kaiken lisäks suurimmaks osaks samoilla tunneilla mun kanssa. Houset on siis verrattavissa Tylypahkan neljään tupaan, mut ei sentää niin tiukasti erillään toisistaan. Mackay Christian Collegessa houset on nimetty kuuluisien aussiurheilijoiden mukaan. House ei varsinaisesti merkitse normikoulupäivinä niin paljoa, mutta esim koulun urheilutapahtumissa kisataan oman housen puolesta ja muutenki on kaikennäkösiä housejen välisiä kisoja. Ekalla viikolla housemeetingissä ohjaava ope pyys uusia oppilaita tulemaan muiden eteen ja esittäytymään. Kun kerroin mistä tuun, se sano kovaan ääneen "Think, Lotta has come all the way from Finland, Northern Europe, just to be in Young!" Young on siis meiän housen nimi :D

Cyndi ja mä liikkatunnilla, ku touch footie ei oikein kiinnostanu

Anyways, sain siis heti kavereita sen tytön, Stephanien kautta. Oon viettäny aikaa sen kavereiden kanssa ja ystävystynyki ihan kiitettävästi :) Kaikki on ollu tosi kiinnostuneita Suomesta ja siitä, miten ihmeessä oon päätyny toiselta puolelta maapalloa Mackayhyn, joka on monen mielestä in the middle of nowhere, olkoonki, et on 85 000 asukkaan kaupunki :D Oon tutustunu varmaan miljoonaan ihmiseen, oppinu puol miljoonaa nimeä, saanu paljon kavereita ja hyvänpäiväntuttuja ja muutaman paremmanki kaverin jo tänä aikana :) Porukka on ihan ihmeissään Suomesta, kyselee vaan et kuin mä kestän Australian lämpöä (päivisin just ja just t-paitakeli) ku Suomessa on pakkasta ja lunta ympärivuotisesti :D Ja niil on ollu hauskaa mun sanakirjan kanssa, ovat ihan innoissaan opetelleet puhumaan suomea. Ja mul on ollu hauskaa kuunnellessa niien lausumista :D Ne on suunnitelleet näyttävänsä mulle kaikkea aussilaista ja opettavansa mut syömään perinteisiä aussiruokia, ja heittivätpähän kaverit ilmoille idean Suomeen tulosta mua moikkaamaan, kun lähen takas!

Koulun ulkopuolellaki menee hyvin, oon ollu tosi kiireinen kavereiden ja perheen kanssa shoppailun, Paige-hostsiskon netballin ja kaikkien muiden perheaktiviteettien yms kanssa. Lisäks oon yrittäny pitää vaihtarikiloja juoksemalla rannalla, mutta kattoo nyt miten tulee onnistuu pidemmän päälle... Timtamit on kyl ihan ylihyviä! <3

Rannalla Paigen ja Toddin kanssa

Hostit on tehny kaikkensa et mä sopeutusin niien perheeseen ja elämään täällä hyvin, ne on näyttäny mulle kaikennäköstä täällä, mm tota useamman kilsan pitusta rantaa ja muuta lähiympäristöä. Vajaa viikko mun tänne saapumisen jälkeen pystytettiin kokko rannalle, oli kyllä aikamoinen elämys istua valtameren rannalla sateessa katsomassa ilosesti palavaa kokkoa :D Mut ei se sade paljoa haitannu, oli kivaa joka tapauksessa :) Hostmum on myös puhunu kuinka ne aikoo viedä mut valliriutalle, whitsunday islandseille (upeille paratiisisaarille tässä aika lähellä), sademetsään, eläintarhaan kattoo krokotiileja, koaloita yms, niitä ku ei välttämättä nää täälläpäin luonnossa... Yleisestiki hostmum on ilmottanu olevansa valmis ajamaan mua kaupunkii esim näkee kavereita. Asutaan siis mukavat 50 km keskustasta, joten autokyyti on aika välttämätön. Mut ei oo kyllä mitää valittamista mulla, ku asutaa mukavasti rannalla ja kyyti järjestynee aina ku tarviin, kunhan ilmotan pari päivää etukäteen :)

Kokkoa rakentamassa Toddin, Paigen kaverin Morganin ja Paigen kanssa

Mitäs muuta tässä on tapahtunu... Eipä varmaan mitää sen kummempaa, ollaan oltu Paigen netballpeliä kattomassa parina torstaina, ja ens viikolla ois kai tarkotus et mäki meen kokeilee :) Se on siis sellanen harrastejoukkue, jossa on eri-ikäsiä pelaajia ja ne ei treenaa ollenkaa, pelaa vaa viikottain muita paikallisia joukkueita vastaan. Ja siel on yks ranskalainen vaihtari, joka pelas viime torstaina elämänsä ensimmäisen netballpelin, ja ihan hyvinhän se näytti menevän. Sen hostäiti ja sisko pelaa siis samassa joukkueessa. Ens viikolla pitäs myös saada aikaseks järjestää ratsastusmahis mulle. Hostmum löys siis mulle ihan hyvän kuulosen tallin jo ennen ku tulin, mut ei oo ollu aikaa käydä siellä saati sitte päästä ratsastaa. Lisäks olis miljoona muutaki suunnitelmaa perheen ja kavereiden kanssa, mut kattoo miten aika riittää kaikkeen.

Kirjottelen niistä sit varmaan joskus toiste, nyt on aika astua takavasemmalle ja sulkea suunsa :) Koulusta on varmaan tulossa tekstiä parin päivän sisällä, siihen asti heissan!

-Lotta