Finally down under...

...and finally some time to write to my blog! Elikkäs, täällä sitä ollaan, vihdoin perillä Australiassa. Tai oikeastaan olen ollut Ausseissa jo viime viikon torstaista asti ja Mackayhyn saavuin viikko sitten. Siitä alkoikin sellanen kiire, että hyvä kun on ehtinyt sähköpostit tarkistaa pariin kertaan :D

Viimeinen kuva kotisuomesta

Tiistai-iltapäivänä 5.7. suunnattiin siis lentokentälle äitin ja Leevi-veljen kanssa. Tarkoituksena oli olla kentällä ennen kahta, lopputuloksena se, että päästiin lähtee kotoa 13.50 ja sittenkin pyörähdettiin vielä takaisin hakemaan unohtunutta farkkutakkia :D Kentällä oltiin lopulta 14.10, oltiin juuri saatu parkkeerattua auto, kun Anu, Expon työntekijä ja meiän saattaja, soitti kyselläkseen missä viivytään :D Siitä sitten nopeasti check-iniin muiden kanssa ja hyvästit ja viimeiset hyvästit ja yhteiskuvat. Iskä ja Mariaki oli tullu kentälle jättää väliaikaset hyvästit, oli kiva nähdä vielä juuri ennen lähtöä :) Ja tulipahan myös testattua Helsinki-Vantaan turvatarkastusten tarkkuus ennen lähtöä. Olin unohtanut laittaa käsidesin siihen litran muovipussiin, sillä seurauksella että ne tyhjensi mun koko repun ja penkovat kaikki tavarat. En ees tajunnu miks, ennenku olin lähteny tarkastuksesta :D Sain kuitenki pitää käsidesin, eli muuta haittaa ei aiheutunu ku repun uudelleenpakkaus.

Emma, mä ja Hanna lähdössä kohti suurta ja tuntematonta maailmaa

Täytyy myöntää, että ekalla lennolla jännitti aika paljon! Sori vaa kaikille, jotka joutu kuuntelemaan mun tyhjänpäivästä hölpötystä ja aussihehkutusta koko alkulennon :D Sitten ku lähestyttiin Lontoota, keskityin enemmän bongaamaan nähtävyyksiä Hannan kanssa :) Ei oltu ennen käyty Lontoossa ja kone kun kiersi ympyrää ennen laskeutumisluvan saamista, niin ikkunapaikalta näki aika hyvin Lontoon nähtävyyksiä :D Ihan mukava tapa oli toiki nähdä Lontoota, kun ei siellä muuten ehdi aikaa viettää. Annettiin kylläki Anulle parannusehdotus vaihto-oppilasvuodelle. Tulevaisuudessa vois tehdä niin, että esim Ausseihin mennessä vietettäs ensin viikko Lontoossa, sitte viikko Abu Dhabissa (tokassa pysähdyspaikassa) ja sit vielä viikko Sydneyssä :D Ois kyl tosi siistii, vaikka käyhän se näinki :D

Lontoo kilsan korkeudesta

Lontoosta Abu Dhabiin lennettiin hienolla Etihad Airwaysin koneella. Oli sellanen iso jumbo jet, jossa oli kaikille omat screenit, mieletön määrä leffoja ja tv-sarjoja katottavana, laaja musiikkivalikoima sekä pelejä. Ei paha, jos täytyy viettää 7 tuntia paikallaan. Oli pakko ottaa kuva myös ruokalistasta, en ihan oo tottunu tollaseen lentokoneessa :) Beef tosin oli loppu, mutta chicken maistu ihan sellaselta, mitä vois saada kotona tai ravintolassa, ei mitää halpaa mikroruokaa!

Tolta näytti Etihad Airways sisältä :)

Aamulla kun saavuttiin vihdoin Abu Dhabiin oli tosi freesi olo, takana 7 tunnin lento 2,5 tunnin katkonaisilla yöunilla. 4 tunnin odottelu kentällä menikin lähinnä koomatessa, käytiin ostamassa vesipullot ja istahdettiin kahvilaan koomaamaan ja jotkut, siihen kykeneväiset, dataamaan. Itse en kokenut olevani siinä kunnossa. Piti kylläki käydä ostamassa uusia meikkejä, osa vanhoista ei oikein pitäny matkustamisesta. Minä <3 laukuille mureneva puuteri! Kentällä oli hassusti erilliset odotusaulat (?) jokaselle lennolle. Jouduttiin vielä uuteen laukuntarkastukseen (eivät kylläkää läpivalasseet) ja jouduin heittää mun just ostetun vesipullon pois! Yritin selittää et ostin sen kentältä, turvatarkastuksen jälkeen, siinä on ehjä sinetti ja mulla on kuitti siitä. Ei onnistunu, perhana. Johtu kuulemma Australian viranomasten tiukoista vaatimuksista... Koomailtiin siinä sitte vielä hetki, siel oli mukava kokolattiamatto jolla makoilla ja torkkua :D Sydneyn kone oli vielä edellistäki isompi ja hienompi, flight operated by V Australia. Molemmilla pitkillä lennoilla annettiin siis peitot, tyynyt, silmälaput (vai mikä se termi on), korvatulpat yms. V Australian leffatarjonta tais olla Etihadiakin parempi, ja screenit toimivat koko ajan. Etihadilla jouduttiin venaamaan melkein 45 minuuttia ennen kuin alkoivat toimia... Lento meni yllättävänki nopeesti, kattelin Alice in Wonderlandin, Simpsoneita, Hawaiji 5-0... Ja sain nukuttua yli 6,5 tuntia <3

Mut siis, mukavan 30 tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin Syndeyyn torstai-aamuna melko ajallaan klo 6.30 aamulla. Pääsin, uskomatonta kyllä, helposti tullista yms läpi, eivät edes tutkineet mitä mulla oli mukana. Ei hitsi oli muuten tarkka maahantulokyselylappunenmikälie joka meiän piti täyttää viimesellä lennolla! Siinä kyseltiin kaikkea mahollista alkaen siitä, onko mukana mitään syötävää, puusta valmistettua, onko ollut kosketuksissa maatilaneläimiin tai makeaan veteen viimeisen kuukauden sisällä ja onko käynyt Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa viikon sisään :D No, kyselivät sitten että mitä syötävää ja puista mulla oli. Eivät edes tarkistaneet ettei mulla ollu muuta ku suklaata, purkkaa ja puinen hiusharja! Oon tainnu kattoa liikaa Australian rajalla...

Leirikeskuksen lähellä oli upea, kolmiosainen vesiputous

Siinä sitten odoteltiin et kaikki pääs maahantuloselvityksistä ja tullista läpi, ehti hyvin soitella kotiin ja ilmoittaa olevansa turvallisesti perillä. Sori äiti ku herätin keskellä yötä :D Suunnattiin kentältä tilausbussilla kohti Elanora conference centreä, soft landing campin majoituspaikkaa. Paikka sijaitsi siis tunnin ajomatkan päässä Sydneyn keskustasta keskellä uskomattoman kaunista luontoa! Soft landing campista on tulossa vielä kokonaan oma tekstinsä, mutta pääpiirteissään se oli kolme päivää kestävä totuttautumis- ja jet lagista toipumisleiri. Kuunneltiin presentationeita ja keskusteltiin perheeseen ja kouluun sopeutumisesta, käytännön asioista, koti-ikävästä yms. Käytiin myös Sydneyssä ja tutustuttiin tietysti moniin muihin vaihtareihin ympäri maailmaa.

Sunnuntaista voin kertoa sen verran, että jännitti muuten pahemman kerran! Edessä oli lento vaihtariporukan kanssa Brisbaneen ja sieltä jatkolento yksin Rockhamptonin stopoverin kautta Mackayhyn. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ehdin hyvin seuraavalle lennolle Brisbanessa, vaikka stressasin vähän 55 minuutin vaihtoaikaa, varsinkin kun eka kone oli vähän myöhässä. Viimeisellä lennolla Rockhamptonista Mackayhyn vieressäni istui todella mukava vanhempi mies, joka kertoi paljon Queenslandista ja alla näkyvistä maisemista (oli sellanen pieni matalalla lentävä potkurikone ja sääkin oli selkeä). Siirsi ajatukset mukavasti pois hostien näkemisen aiheuttamasta jännityksestä. Oli muuten kiva katsella maisemia ihan kunnolla koko lennon aikana! laskeutuessa mentiin matalalta mun tulevan kodin ja kotirannan yli, erotin oikean talonkin!

Kentällä huomasin heti ketkä olivat mua vastassa :D Hostmum Sam, sisko Paige ja veli Todd olivat tulleet hekemaan mua kentältä aivan upean welcome-kyltin kanssa! Odoteltiin yhdessä laukkua, mulla oli kylläki alusta asti vähän sellanen fiilis, et näinköhän se on löytänyt tiensä perille asti. Rockhamptonissa yks matkustaja oli katsellut ulos ikkunasta, pompannut äkkiä ylös ja mennyt sanomaan lentoemännälle että hänen laukkunsa oltiin otettu pois koneesta ja siirretty Rockhamptoniin jäävien joukkoon :D Todennäkösesti samoin kävi mun laukulle, koska se ei koskaan päätynyt liukuhihnalle. Käytiin sitten täyttämässä ilmotus laukun katoamisesta, tai itse asiassa työntekijä täytti sen mulle. Taisin näyttää vähän avuttomalta sen kanssa :D Ja tulipahan huomattua sekin, että Expon ohjeesta ottaa kuva matkalaukusta oli todella hyötyä! Oli todellakin paljon helpompaa vaan näyttää kuva laukusta kuin alkaa kuvailemaan sitä englanniksi. Hosteja kylläki nauratti :D

Autossa Todd anto mulle mun Welcome giftin! Mä en todellakaa ollu odottanu mitään niiltä! Siellä oli pehmokoala, jolla oli mun kotiavain, paketti timtameja (elämää parempia suklaakeksejä), my first vegemite -purkki, Australia-, koala- yms tatuointeja, sellasia lapsille tarkotettuja, ja tosi kaunis ja ihana päiväkirja, jonka sisäkannessa oli tervetulotoivotukset mun uudelta hostperheeltä! Ite en päässy vielä antamaan tuliaisia, suurin osa niistä kun oli vielä ties missä päin Australiaa matkalaukun kanssa. Senkin ongelman kanssa oli kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, laukku saapui vielä samana iltana suoraan kotiovelle. Olin jo nukkumassa silloin, mutta olipahan mukava yllätys kun aamulla laukku odotti eteisessä :)

Nyt pitää mennä, kirjoittelen sitten uutta tekstiä kunhan ehdin, varmaan parin päivän sisällä :)

-Lotta