Shoppausta, koulua ja elämästä nauttimista

Täällä alkaa elämä pikku hiljaa rullata. Vähitellen arkeen totuttautuessa, siinä määrin kuin täällä oloa voi vielä arjeksi kutsua :D

Valmiina ihka ensimmäiseen koulupäivään

Perheen kanssa tullaan hyvin toimeen, ja kaikki on muutenkin hyvin. Koulu alkoi melkein heti tänne saapumisen jälkeen, pääsin aloittamaan term 3:n samaan aikaan muiden kanssa tiistaina 12.7. Edellisenä päivänä oli koulussa Student free day, jollon käytiin vaan ilmottautumassa koululle ja ostamassa tietysti koulupuku!  Oli kyllä tosi outo ja uncomfortable olo kun puin formal uniformin ensimmäistä kertaa päälle! Eikä se siitä paljoa helpottanut kun kokeilin sports uniformia... Eka viikko meniki totutellessa, mutta nyt olo on jo aika normaali koulupuku päällä.

Toinen asia, johon meni hetki tottua, oli meikkaamisen vähyys. Periaatteessa meikkaaminen ei ole sallittua ollenkaan, mutta käytännössä suurin osa tytöistä meikkaa kouluun. Eikä opettajat yleensä valita siitä, jos meikki on hillitty. Meikin määrä, ja vastaavasti meikkaamiseen menevä aika aamulla on siis vähentynyt varmaan puoleen mulla :) Yli olkapäiden ulottuvat hiukset pitäisi olla kiinni, mutta opettajat on aika rentoja senki suhteen.

Koulu alkoi siis tiistaina, sain lukujärjestyksen ja joku ope saatto mut oikeaan luokkaan. Sit se etti luokasta tytön, joka on samassa housessa ja kaiken lisäks suurimmaks osaks samoilla tunneilla mun kanssa. Houset on siis verrattavissa Tylypahkan neljään tupaan, mut ei sentää niin tiukasti erillään toisistaan. Mackay Christian Collegessa houset on nimetty kuuluisien aussiurheilijoiden mukaan. House ei varsinaisesti merkitse normikoulupäivinä niin paljoa, mutta esim koulun urheilutapahtumissa kisataan oman housen puolesta ja muutenki on kaikennäkösiä housejen välisiä kisoja. Ekalla viikolla housemeetingissä ohjaava ope pyys uusia oppilaita tulemaan muiden eteen ja esittäytymään. Kun kerroin mistä tuun, se sano kovaan ääneen "Think, Lotta has come all the way from Finland, Northern Europe, just to be in Young!" Young on siis meiän housen nimi :D

Cyndi ja mä liikkatunnilla, ku touch footie ei oikein kiinnostanu

Anyways, sain siis heti kavereita sen tytön, Stephanien kautta. Oon viettäny aikaa sen kavereiden kanssa ja ystävystynyki ihan kiitettävästi :) Kaikki on ollu tosi kiinnostuneita Suomesta ja siitä, miten ihmeessä oon päätyny toiselta puolelta maapalloa Mackayhyn, joka on monen mielestä in the middle of nowhere, olkoonki, et on 85 000 asukkaan kaupunki :D Oon tutustunu varmaan miljoonaan ihmiseen, oppinu puol miljoonaa nimeä, saanu paljon kavereita ja hyvänpäiväntuttuja ja muutaman paremmanki kaverin jo tänä aikana :) Porukka on ihan ihmeissään Suomesta, kyselee vaan et kuin mä kestän Australian lämpöä (päivisin just ja just t-paitakeli) ku Suomessa on pakkasta ja lunta ympärivuotisesti :D Ja niil on ollu hauskaa mun sanakirjan kanssa, ovat ihan innoissaan opetelleet puhumaan suomea. Ja mul on ollu hauskaa kuunnellessa niien lausumista :D Ne on suunnitelleet näyttävänsä mulle kaikkea aussilaista ja opettavansa mut syömään perinteisiä aussiruokia, ja heittivätpähän kaverit ilmoille idean Suomeen tulosta mua moikkaamaan, kun lähen takas!

Koulun ulkopuolellaki menee hyvin, oon ollu tosi kiireinen kavereiden ja perheen kanssa shoppailun, Paige-hostsiskon netballin ja kaikkien muiden perheaktiviteettien yms kanssa. Lisäks oon yrittäny pitää vaihtarikiloja juoksemalla rannalla, mutta kattoo nyt miten tulee onnistuu pidemmän päälle... Timtamit on kyl ihan ylihyviä! <3

Rannalla Paigen ja Toddin kanssa

Hostit on tehny kaikkensa et mä sopeutusin niien perheeseen ja elämään täällä hyvin, ne on näyttäny mulle kaikennäköstä täällä, mm tota useamman kilsan pitusta rantaa ja muuta lähiympäristöä. Vajaa viikko mun tänne saapumisen jälkeen pystytettiin kokko rannalle, oli kyllä aikamoinen elämys istua valtameren rannalla sateessa katsomassa ilosesti palavaa kokkoa :D Mut ei se sade paljoa haitannu, oli kivaa joka tapauksessa :) Hostmum on myös puhunu kuinka ne aikoo viedä mut valliriutalle, whitsunday islandseille (upeille paratiisisaarille tässä aika lähellä), sademetsään, eläintarhaan kattoo krokotiileja, koaloita yms, niitä ku ei välttämättä nää täälläpäin luonnossa... Yleisestiki hostmum on ilmottanu olevansa valmis ajamaan mua kaupunkii esim näkee kavereita. Asutaan siis mukavat 50 km keskustasta, joten autokyyti on aika välttämätön. Mut ei oo kyllä mitää valittamista mulla, ku asutaa mukavasti rannalla ja kyyti järjestynee aina ku tarviin, kunhan ilmotan pari päivää etukäteen :)

Kokkoa rakentamassa Toddin, Paigen kaverin Morganin ja Paigen kanssa

Mitäs muuta tässä on tapahtunu... Eipä varmaan mitää sen kummempaa, ollaan oltu Paigen netballpeliä kattomassa parina torstaina, ja ens viikolla ois kai tarkotus et mäki meen kokeilee :) Se on siis sellanen harrastejoukkue, jossa on eri-ikäsiä pelaajia ja ne ei treenaa ollenkaa, pelaa vaa viikottain muita paikallisia joukkueita vastaan. Ja siel on yks ranskalainen vaihtari, joka pelas viime torstaina elämänsä ensimmäisen netballpelin, ja ihan hyvinhän se näytti menevän. Sen hostäiti ja sisko pelaa siis samassa joukkueessa. Ens viikolla pitäs myös saada aikaseks järjestää ratsastusmahis mulle. Hostmum löys siis mulle ihan hyvän kuulosen tallin jo ennen ku tulin, mut ei oo ollu aikaa käydä siellä saati sitte päästä ratsastaa. Lisäks olis miljoona muutaki suunnitelmaa perheen ja kavereiden kanssa, mut kattoo miten aika riittää kaikkeen.

Kirjottelen niistä sit varmaan joskus toiste, nyt on aika astua takavasemmalle ja sulkea suunsa :) Koulusta on varmaan tulossa tekstiä parin päivän sisällä, siihen asti heissan!

-Lotta

Soft landing camp

Näköala suoraan majoitustilojen edestä :)

Nyt siis pidempää tarinaa orientaatioleiristä. Paikkana toimi Elanora conference centre, sellanen mukava konferenssi-/leirikeskus tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Student Exchange Australian työntekijät olivat meitä vastassa Sydneyn lentokentällä ja hetken muita saapujia venailtuamme lähdimme tilausbussilla kohti leiripaikkaa. Ensimmäinen päivä meni aika lailla koomatessa, kun kaikilla oli kymmenien tuntien lentomatka takana. Saavuttiin Elanoraan joskus ennen kymmentä torstai-aamuna. Kokoonnuttiin suoraan kuuntelemaan lyhyttä welcome presentationia, jossa meille kerrottiin leiristä ja painotettiin voimakkaasti, ettei saa mennä nukkumaan ennen iltaa. Ihan oikeessahan ne siinä oli, siinä vaiheessa olis viimeistää sekottanu unirytminsä ja pahasti.

Koko päivä oliki sit lähinnä aikaa asettua aloilleen ja levätä. Meille järjestettii jotain vapaaehtosia aktiviteetteja, kuten futista ja touch footieta. Ois kuitenki voinu olla enemmän tekemistä, paikallaa istuessa kun meinaa nukahtaa aika helposti, jos on väsyny...

Tyylikäs poseerauskuva solmiot kaulassa :)

Perjantai oliki sit täynnä ohjelmaa. Eikä väsyttänykää enää nii pahasti mukavien 12 tunnin yöunien jälkee. Oltiin siis kaikki menty yksissä tuumin nukkuu heti dinnerin jälkee seittemältä. Aamulla oli herätys klo 7, ja ohjelma alko jo klo 9. Meiät jaettiin ryhmiin ja työskenneltiin niissä ryhmissä koko päivä ja vielä seuraava aamukin. Suurimmaksi osaksi se oli presentationeiden kuuntelua ja niistä keskustelua, aiheina isäntäperhe, koulu, ohjelman säännöt, tukiverkosto ja kulttuurishokki. Osa niistä oli ihan mielenkiintosiaki, opittiin mm. solmimaan solmio (onks tää edes oikea termi? Ei enää muistu mielee :D). Illalla oli myös surf safety presentation, joku paikallisen surffi/uimavalvoja klubin tms, en ees oikee muista mistä se oli, tyyppi oli kertomassa meille turvallisuusasioista uidessa ja surffatessa. Naisella oli mukanaan myös klubin nuorisokerhon tms poika, joka kieltämättä havainnollisti tilanteet hyvin :D Yleisön joukosta pyydettiin mukaan myös vapaaehtoisia, jotka pääsivät avustamaan ensiaputilanteiden opetuksessa.

Suomivaihtarit turisteilee Sydneyssä :D

Kaikki SEA:n vaihtarit yhteiskuvassa

Lauantaina opit oli (toivottavasti) opittu ja oli aika suunnata kohti Sydneytä. Mentiin bussilla lähelle oopperataloa, sellaseen pieneen puistoon lahden toisella puolella. Syötiin siellä lounas ja otettiin paaljon kuvia. Suunnattiin hiljalleen oopperatalolle, jossa meiät päästettiin vapaalle jalalle tunniks. Toisin sanoen shoppaamaan turistikauppoihin Venlan kanssa :D Ja ehittiin me siinä sivussa kattelemaan satamaakin ja huomaamaan, että sieltä pääsisi 40 minuutissa Bondi Beachille. Houkutti kyllä lähteä ex tempore, mut järjestön tyypit ei varmaa olis hirveesti tykänny, jos oltais soitettu niille ja ilmotettu, et päätettiin lähteä Bondille kun se kiinnosti enemmän ku Manly. Päätettiin siis olla kilttejä tyttöjä ja palattiin ajoissa takaisin. Takasintulomatkalla jouduin kuitenki joustamaan päätöksestäni olla ostamatta mitään kun näin ihanan Bondi-hupparin -50%. Oli kyllä kätevä, kun lähdettiin lautalla kohti Manlya. Australia, ainakaan sen eteläosat, ei oo kovin lämmin talvella :) Manly puolestaan ei oikein vakuuttanu, olihan se ihan kiva ranta mut ei vaikuttanu mitenkää specialilta. Eikä varsinkaa ne ylihintaset kaupat, mitä sieltä löyty. $4,20 euroa paketti Timtameja! Jouduin tyydyttämään timtaminhimoni, kun en raaskinu ostaa. Timtamithan on siis aivan ylihyviä suklaakeksejä, joiden normihinta on päälle dollarin paketti.

Pakollinen turistikuva oopperatalon portailla Bondi-huppari päällä :D

Sunnuntai-aamu klo 7.00.

Vesiputous ihan leirikeskuksen vieressä :)

Manlylta suunnattiin takaisin kohti leirikeskusta, valmistautumaan ja lepäämään vielä viimeseks yöks ennen perheisiin menoa. Sunnuntai-aamuna oli mukava herätys klo 6.00. ja lähtö kohti Sydneyn lentokenttää ja kotimaanterminaalia klo 8.15. Veikatkaapa kuinka pitkään kestää group check-in kun lähtijöitä on yli 70 monelle eri lennolle. Ei itse asiassa mitään käsitystä, eka ryhmä, minä mukaan lukien, lähti kohti turvatarkastusta ja lähtöportteja 1,5 tunnin jälkeen :D Ehittiin kuitenki hyvin lennolle, eikä tullu edes kiire :)

Kaiken kaikkiaan leiri oli yllättävänki kiva. Oli kiva tavata muita vaihtareita ympäri maailmaa, meitä oli muistaakseni 106 ja porukkaa oli ainaki Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Brasiliasta, Paraguaysta, USAsta ja Kanadasta. Lisäks sai vähän totuttautua olemaan Australiassa ja päästä yli jet lagista. Plus, et siellä oli aivan uskomattomat maisemat ja luonto ympärillä, tehtiin Venlan kanssa monia kivoja retkiä mm. vesiputoukselle :) Tosta kuvasta ei pahemmin näy, mutta tuolla istuessa oli ku olis ollu kylmässä suihkussa, vettä tuli päälle aika reippaasti! Mut eipähän ollu huono tapa alottaa vaihtovuos viettämällä kolme päivää tuolla ;)

-Lotta

Finally down under...

...and finally some time to write to my blog! Elikkäs, täällä sitä ollaan, vihdoin perillä Australiassa. Tai oikeastaan olen ollut Ausseissa jo viime viikon torstaista asti ja Mackayhyn saavuin viikko sitten. Siitä alkoikin sellanen kiire, että hyvä kun on ehtinyt sähköpostit tarkistaa pariin kertaan :D

Viimeinen kuva kotisuomesta

Tiistai-iltapäivänä 5.7. suunnattiin siis lentokentälle äitin ja Leevi-veljen kanssa. Tarkoituksena oli olla kentällä ennen kahta, lopputuloksena se, että päästiin lähtee kotoa 13.50 ja sittenkin pyörähdettiin vielä takaisin hakemaan unohtunutta farkkutakkia :D Kentällä oltiin lopulta 14.10, oltiin juuri saatu parkkeerattua auto, kun Anu, Expon työntekijä ja meiän saattaja, soitti kyselläkseen missä viivytään :D Siitä sitten nopeasti check-iniin muiden kanssa ja hyvästit ja viimeiset hyvästit ja yhteiskuvat. Iskä ja Mariaki oli tullu kentälle jättää väliaikaset hyvästit, oli kiva nähdä vielä juuri ennen lähtöä :) Ja tulipahan myös testattua Helsinki-Vantaan turvatarkastusten tarkkuus ennen lähtöä. Olin unohtanut laittaa käsidesin siihen litran muovipussiin, sillä seurauksella että ne tyhjensi mun koko repun ja penkovat kaikki tavarat. En ees tajunnu miks, ennenku olin lähteny tarkastuksesta :D Sain kuitenki pitää käsidesin, eli muuta haittaa ei aiheutunu ku repun uudelleenpakkaus.

Emma, mä ja Hanna lähdössä kohti suurta ja tuntematonta maailmaa

Täytyy myöntää, että ekalla lennolla jännitti aika paljon! Sori vaa kaikille, jotka joutu kuuntelemaan mun tyhjänpäivästä hölpötystä ja aussihehkutusta koko alkulennon :D Sitten ku lähestyttiin Lontoota, keskityin enemmän bongaamaan nähtävyyksiä Hannan kanssa :) Ei oltu ennen käyty Lontoossa ja kone kun kiersi ympyrää ennen laskeutumisluvan saamista, niin ikkunapaikalta näki aika hyvin Lontoon nähtävyyksiä :D Ihan mukava tapa oli toiki nähdä Lontoota, kun ei siellä muuten ehdi aikaa viettää. Annettiin kylläki Anulle parannusehdotus vaihto-oppilasvuodelle. Tulevaisuudessa vois tehdä niin, että esim Ausseihin mennessä vietettäs ensin viikko Lontoossa, sitte viikko Abu Dhabissa (tokassa pysähdyspaikassa) ja sit vielä viikko Sydneyssä :D Ois kyl tosi siistii, vaikka käyhän se näinki :D

Lontoo kilsan korkeudesta

Lontoosta Abu Dhabiin lennettiin hienolla Etihad Airwaysin koneella. Oli sellanen iso jumbo jet, jossa oli kaikille omat screenit, mieletön määrä leffoja ja tv-sarjoja katottavana, laaja musiikkivalikoima sekä pelejä. Ei paha, jos täytyy viettää 7 tuntia paikallaan. Oli pakko ottaa kuva myös ruokalistasta, en ihan oo tottunu tollaseen lentokoneessa :) Beef tosin oli loppu, mutta chicken maistu ihan sellaselta, mitä vois saada kotona tai ravintolassa, ei mitää halpaa mikroruokaa!

Tolta näytti Etihad Airways sisältä :)

Aamulla kun saavuttiin vihdoin Abu Dhabiin oli tosi freesi olo, takana 7 tunnin lento 2,5 tunnin katkonaisilla yöunilla. 4 tunnin odottelu kentällä menikin lähinnä koomatessa, käytiin ostamassa vesipullot ja istahdettiin kahvilaan koomaamaan ja jotkut, siihen kykeneväiset, dataamaan. Itse en kokenut olevani siinä kunnossa. Piti kylläki käydä ostamassa uusia meikkejä, osa vanhoista ei oikein pitäny matkustamisesta. Minä <3 laukuille mureneva puuteri! Kentällä oli hassusti erilliset odotusaulat (?) jokaselle lennolle. Jouduttiin vielä uuteen laukuntarkastukseen (eivät kylläkää läpivalasseet) ja jouduin heittää mun just ostetun vesipullon pois! Yritin selittää et ostin sen kentältä, turvatarkastuksen jälkeen, siinä on ehjä sinetti ja mulla on kuitti siitä. Ei onnistunu, perhana. Johtu kuulemma Australian viranomasten tiukoista vaatimuksista... Koomailtiin siinä sitte vielä hetki, siel oli mukava kokolattiamatto jolla makoilla ja torkkua :D Sydneyn kone oli vielä edellistäki isompi ja hienompi, flight operated by V Australia. Molemmilla pitkillä lennoilla annettiin siis peitot, tyynyt, silmälaput (vai mikä se termi on), korvatulpat yms. V Australian leffatarjonta tais olla Etihadiakin parempi, ja screenit toimivat koko ajan. Etihadilla jouduttiin venaamaan melkein 45 minuuttia ennen kuin alkoivat toimia... Lento meni yllättävänki nopeesti, kattelin Alice in Wonderlandin, Simpsoneita, Hawaiji 5-0... Ja sain nukuttua yli 6,5 tuntia <3

Mut siis, mukavan 30 tunnin matkustamisen jälkeen saavuttiin Syndeyyn torstai-aamuna melko ajallaan klo 6.30 aamulla. Pääsin, uskomatonta kyllä, helposti tullista yms läpi, eivät edes tutkineet mitä mulla oli mukana. Ei hitsi oli muuten tarkka maahantulokyselylappunenmikälie joka meiän piti täyttää viimesellä lennolla! Siinä kyseltiin kaikkea mahollista alkaen siitä, onko mukana mitään syötävää, puusta valmistettua, onko ollut kosketuksissa maatilaneläimiin tai makeaan veteen viimeisen kuukauden sisällä ja onko käynyt Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa viikon sisään :D No, kyselivät sitten että mitä syötävää ja puista mulla oli. Eivät edes tarkistaneet ettei mulla ollu muuta ku suklaata, purkkaa ja puinen hiusharja! Oon tainnu kattoa liikaa Australian rajalla...

Leirikeskuksen lähellä oli upea, kolmiosainen vesiputous

Siinä sitten odoteltiin et kaikki pääs maahantuloselvityksistä ja tullista läpi, ehti hyvin soitella kotiin ja ilmoittaa olevansa turvallisesti perillä. Sori äiti ku herätin keskellä yötä :D Suunnattiin kentältä tilausbussilla kohti Elanora conference centreä, soft landing campin majoituspaikkaa. Paikka sijaitsi siis tunnin ajomatkan päässä Sydneyn keskustasta keskellä uskomattoman kaunista luontoa! Soft landing campista on tulossa vielä kokonaan oma tekstinsä, mutta pääpiirteissään se oli kolme päivää kestävä totuttautumis- ja jet lagista toipumisleiri. Kuunneltiin presentationeita ja keskusteltiin perheeseen ja kouluun sopeutumisesta, käytännön asioista, koti-ikävästä yms. Käytiin myös Sydneyssä ja tutustuttiin tietysti moniin muihin vaihtareihin ympäri maailmaa.

Sunnuntaista voin kertoa sen verran, että jännitti muuten pahemman kerran! Edessä oli lento vaihtariporukan kanssa Brisbaneen ja sieltä jatkolento yksin Rockhamptonin stopoverin kautta Mackayhyn. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ehdin hyvin seuraavalle lennolle Brisbanessa, vaikka stressasin vähän 55 minuutin vaihtoaikaa, varsinkin kun eka kone oli vähän myöhässä. Viimeisellä lennolla Rockhamptonista Mackayhyn vieressäni istui todella mukava vanhempi mies, joka kertoi paljon Queenslandista ja alla näkyvistä maisemista (oli sellanen pieni matalalla lentävä potkurikone ja sääkin oli selkeä). Siirsi ajatukset mukavasti pois hostien näkemisen aiheuttamasta jännityksestä. Oli muuten kiva katsella maisemia ihan kunnolla koko lennon aikana! laskeutuessa mentiin matalalta mun tulevan kodin ja kotirannan yli, erotin oikean talonkin!

Kentällä huomasin heti ketkä olivat mua vastassa :D Hostmum Sam, sisko Paige ja veli Todd olivat tulleet hekemaan mua kentältä aivan upean welcome-kyltin kanssa! Odoteltiin yhdessä laukkua, mulla oli kylläki alusta asti vähän sellanen fiilis, et näinköhän se on löytänyt tiensä perille asti. Rockhamptonissa yks matkustaja oli katsellut ulos ikkunasta, pompannut äkkiä ylös ja mennyt sanomaan lentoemännälle että hänen laukkunsa oltiin otettu pois koneesta ja siirretty Rockhamptoniin jäävien joukkoon :D Todennäkösesti samoin kävi mun laukulle, koska se ei koskaan päätynyt liukuhihnalle. Käytiin sitten täyttämässä ilmotus laukun katoamisesta, tai itse asiassa työntekijä täytti sen mulle. Taisin näyttää vähän avuttomalta sen kanssa :D Ja tulipahan huomattua sekin, että Expon ohjeesta ottaa kuva matkalaukusta oli todella hyötyä! Oli todellakin paljon helpompaa vaan näyttää kuva laukusta kuin alkaa kuvailemaan sitä englanniksi. Hosteja kylläki nauratti :D

Autossa Todd anto mulle mun Welcome giftin! Mä en todellakaa ollu odottanu mitään niiltä! Siellä oli pehmokoala, jolla oli mun kotiavain, paketti timtameja (elämää parempia suklaakeksejä), my first vegemite -purkki, Australia-, koala- yms tatuointeja, sellasia lapsille tarkotettuja, ja tosi kaunis ja ihana päiväkirja, jonka sisäkannessa oli tervetulotoivotukset mun uudelta hostperheeltä! Ite en päässy vielä antamaan tuliaisia, suurin osa niistä kun oli vielä ties missä päin Australiaa matkalaukun kanssa. Senkin ongelman kanssa oli kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin, laukku saapui vielä samana iltana suoraan kotiovelle. Olin jo nukkumassa silloin, mutta olipahan mukava yllätys kun aamulla laukku odotti eteisessä :)

Nyt pitää mennä, kirjoittelen sitten uutta tekstiä kunhan ehdin, varmaan parin päivän sisällä :)

-Lotta

Pakkaus, tuo ihana paniikinaiheuttaja

Oon kuulemma tullu sukuuni, pakkaus aloitetaan viimeisillä minuuteilla, oli lähtö mihin tahansa. Lähtö on siis kolmen tunnin päästä eli klo 16, ja pakkailut aloitin eilen puoli yhdentoista aikaan illalla, silloin tilanne oli tämä:

Ilta kului hiljalleen pakkaillessa ja dataillessa, ihanaa saada oma läppäri takaisin, vaikkakin alle vuorokausi ennen Ausseihin lähtöä. Arvatenkaan ei oikein nukuttanut viimeisenä yönä, ja kun lopulta sain aikaiseksi mennä nukkumaan, pakkaustilanne näytti tältä:

Lopulta sain kuin sainkin tavarat ajoissa pakattua, tuntia ennen kentälle lähtöä. Ensimmäinen punnitus näytti pelottavaa 27,2 kg:n arvoa :D Ratsastuskamat vie varmaan puolet painosta... Pienten järkkäilyjen jälkeen 23 kg:n painoinen laukkuni oli juuri painorajoitusten sisällä :)

Nyt adios, seuraava päivitys maailman toiselta puolelta Australiasta, 15 minuutin päästä lähtö kentälle!!!

-Lotta

Mä mestarileipuri oon, tittididii!

Pitihän sitä hankkia vielä kotikutoinen Suomalaisten perinneruokien mestarikokkaaja -titteli ennen kaukaisen Australian tuntemattomien kulinarististen herkkujen kohtaamista. Tutkinto suoritettiin näyttökokeilla pitkin kevättä, kameran ja nyt blogin lukioiden sekä tietysti ruokien uskaliaiden koemaistajien toimiessa tuomareina. Projekti aloitettiin jo toukokuussa karjalanpiirakoiden parissa, niiden valmistusta tuli meille opettamaan Sari ja Darin. Kiitoksia kovasti! Kyseisen iltapäivän ja sen aikaansaannosten kuvat ovat oman läppärin mukana huollossa, kun kyseinen vempain päätti hajota 1,5 viikkoa ennen lähtöä, juuri sopivasti juhannuksena. Kuvatilanteeseen tulossa korjaus toivottavasti huomenna.

Jottei projekti pääsisi lässähtämään ennen kuin kunnolla alkoikaan, skarppasin juhannusviikolla oikein urakalla. Otin vastuun keskiviikon ruoasta ja sainkin aikaiseksi (ainakin koemaistajien mielestä) varsin herkullista makaronilaatikkoa. Palkkasin vielä pikkuveljeni Leevin ruokapalkalla kuvaajaksi, ja tuloksena oli onnistunut makaronilaatikko sekä paljon kuvia. Juhannuksen viettoon kuuluu olennaisena osana myös mummin ohra- ja riisirieska munavoilla, joista jälkimmäisten valmistukseen pääsin tänä vuonna osallistumaan. Eihän sitä Australiaan voi lähteä osaamatta tehdä riisirieskaa ja munavoita, ei ainakaan meidän suvussa!

Munavoin tekoa papan kanssa

Riisirieska viittä vaille uunivalmiina

Harjoitus tekee mestarin, todettiin Marian kanssa :)

Listallani oli vielä perunamuusi ja lihapullat sekä korvapuustit. Näiden kanssa meinasi tulla pieni kiirus kaiken lähtö- ja kavereiden näkemishärdellin keskellä, mutta hyvin se loppujen lopuksi onnistui Marian avustuksella. Kiitti! <3 Pienen alkukankeuden jälkeen saatiin aikaiseksi yllättävänkin maukasta lihapullakastiketta ja perunamuusia. En kyllä etukäteen olisi uskonut, että lihapullien paistaminen pannulla voisi olla niin haastavaa! Saatiin ne lopulta kuitenkin pysymään koossa ja näyttämään tunnistettavilta lihapullilta :D

Korvapuusteja leivottiin melkein viime tipassa perjantaina, ja niistä tulikin oikein mallikkaita! Tai vähintään isoja ja hyviä... Ansioikkaana hovikuvaajana toimi pikkusisko Vilma, taasen ruokapalkalla (vai pitäisikö sanoa korvapuustipalkalla) :P

Täytyy sanoa, että opin melkoisen paljon projektin aikana! Osaa näistä olin kyllä väsännyt ennenkin, mutta hyvähän se oli palauttaa mieleen ennen lähtöä ja opetella tekemään itsenäisesti. Host-perheellä oli meinaan toivetta, että autan heitä ruoanlaitossa, ja olisihan se kiva kokkailla silloin tällöin jotain suomalaista. Kirjottelen sitten varmaan tänne mitä on tullut tehtyä ja mikä oli vastaanotto :)

-Lotta

Aussie partyyy!!!

Mitä tapahtuu, kun laittaa yhteen kuusi aussivaihtaria, joilla on alle viikko aikaa lähtöön? Huippukiva ilta loistavassa seurassa ja hyvällä ruoalla höystettynä!

Pidettiin siis keskiviikkona ASSE- ja Explorius-vaihtareiden voimin hieno Aussie party juhlistaaksemme lähestyvää lähtöä ja nauttiaksemme viimeisistä kesäpäivistä Suomessa. Ilta aloitettiin jo neljän aikoihin, kun saatiin kaikki vieraat turvallisesti perille, ilman pahempia eksymisiä :D Meillä joskus käyneet tietävätkin, ettei tänne aina ole niin helppoa löytää :P Ilta kului Ausseista ja vaihtariudesta jutellessa, host-perheistä ja tulevista asuinpaikoista kertoillessa ja muuten vaan aussifiilistelyissä. Tehtiin ihan ite hyvää ruokaa, ruokalistalla oli mm. kanapihvejä (raikuvat aplodit grillimestari Hannalle), savustettua lohta sekä salaattia, johon Kata teki ihanan kastikkeen :) Vatsat täynnä ja pakottavimmat aussihehkutukset hehkutettuina olikin sitten hyvä istahtaa alas katsomaan dokumenttia Koillis-Australian upeasta luonnosta sekä Isosta Valliriutasta. Ai hitsi, mä sain ainakin muutaman inspiraation, mitä pitää ensi vuonna päästä kokeilemaan: sukeltaminen, benji-hyppy, sademetsäsafari krokotiileineen... :D

Kuinka ollakaan, meille tuli jätskinälkä dokumentin aikana. Eipä auttanut kuin lähteä talsimaan kohti kauppaa ja pakastehyllyjä. Ostettiin pari jätskipakettia, mutta jotenkin kummasti matkalla kassalle eksyttiin vielä karkki- ja suklaahyllyjenkin luokse. Jälkkäriksi sitten jätskiä mansikoilla sekä suklaata, ei huono, sanoisinko. Aussifiilistely jatkui vielä leffan parissa, mitäs muutakaan olisimme lähdön kynnyksellä osanneet valita kuin leffan nimeltä Australia. Oli kyllä hyvä leffa ja nostatti aussitusta vielä entisestään!

Ennen illan päättymistä käytiin vielä porukalla testaamassa uusi trampoliini ja otettiin muutama ryhmäkuva. Sitten oli aika toivottaa osalle porukasta hyvää matkaa tai muuten vaan sanoa heipat, osan kanssahan matka Australiaan taittuu yhtä matkaa. Kauempaa tulleet vieraat jäivät seurakseni vielä seuraavaan päivään, aamupäivällä suunnattiin yhtä matkaa keskustaan ja juna-asemalle. Emilian kanssa jäätiin vielä kaupunkiin shoppailemaan ja tuskailemaan tuliasten sun muiden kanssa. Ja tottakai syömään hyvää ruokaa, miten sitä muuten jaksaisi :D

Kiitokset vielä Emilialle, Katalle, Venlalle, Hannalle ja Maijalle, oli tosi ihanaa!!! :)