Time flies so fast that if you blink your eyes too often, you might miss something!

Toi on niin totta, monessakin mielessä! Piti oikein alkaa blogitekstiä kirjoittaa, kun tajusin että vietän aussiajan mukaan viimeistä tuntia, jonka jälkeen olen virallisesti aikuinen! Pelottavaa... Ja tässäkö kaiken hullunmyllyn keskellä pitäisi tuntea olonsa vielä vanhaksi ja viisaaksi? No vanhaksi kylläkin, kaverit puhuu innoissaan lähestyvistä 17-vuotissynttäreistä ja jotkut ovat vasta täyttäneet 16 muutama kuukausi sitten. Mukava siinä sitten täyttää 18 ja alkaa luoda neuroottisia katseita peiliin harmaiden hiusten varalta! Ja kun niitä ei saa edes nyppiä pois kun kasvaisi viisi uutta tilalle!

Joo ei vaineskaa, ihan kiva täyttää 18 ja olla vihdoin edes vähän itsenäisempi. Tai ainakin ajatella kuinka paljon itsenäisempi olisi jos olisi kotisuomessa järjestön sääntöjen tavoittamattomissa! Ainaki voin kirjottaa kouluun omat selityslappuseni mystisesti rikki menneestä printteristä host veljen lyijykynän mittasen vauvakäärmeen syömiin läksyihin. Ja minitornadon viemään kirjaan :D Täällä todellakin vaaditaan kirjallinen lappu vanhemmilta jollei halua jälki-istuntoa ja vanhemmille soittoa!

Hups joo, taidettiin vähän eksyä otsikosta... Terveiset vaan rakkaalle äikänopelle joka aina jaksoi muistuttaa kuinka tekstin piti vastata otsikkoa. Tai toiste päin... :) Joo, havahduin myös siihen että kohtahan täällä ollaan oltu jo yli 7 kuukautta ja kolmen kuukauden päästä ollaan jo varmaankin Lontoon kentällä odottamassa Helsingin koneen lähtöä! Tajutonta kuinka nopeasti aika on kulunut! Ja ei siinä vielä mitään että ton alitajuisesti tiedostaa, mutta ihmiset on saaneet jostain aivan kamalan kyselypuuskan joka alkaa yleensä kysymyksellä "Millon sä oot palaamassa takas Suomeen?" ja jatkuu kyselyllä syistä miks en vaan jää tänne ja valmistu näien kanssa ENS SYKSYNÄ!!! Honestly, mä oikeesti mietin sitäkin vaihtoehtoa, mutta totesin lopulta että pakko kai se on tulla takaisin Suomeen suorittamaan lukio loppuun ja hakemaan ne kymmenen Laudaturin paperit! Paljon olisi houkuttanut vaihtoehto tänne jäämisestä ja koulun suorittamisesta loppuun jo tän vuoden puolella, tuun missaamaan niin paljon kaikkea kun palaan Suomeen! Kaverit yritti puhua mua ympäri tulemaan niien kanssa schoolieseihin graduationin jälkeen, ja ei hitsi ku harmitti sanoa etten pääse! Schoolies on siis Australialainen tapa juhlistaa koulun loppumista menemällä gradin jälkeen viikoksi jonnekin kavereiden kanssa. Suosittu paikka lähistöllä on Airlie Beach sellasen 1,5 tunnin ajomatkan päässä, ja kun lähtee etelämmäs niin Sunshine Coast ja Gold Coasthan on ihan täynnä juuri koulunsa päättäneitä lukiolaisia! Kateeks käy olla Suomessa ja istua toisen jakson koeviikkoa samaan aikaan...

Jessicaaa <3

Eniten tuun kuitenki kaipaa kaikkia ihmisiä täällä! Porukka on ihan uskomattoman mukavaa ja hauskaa täällä, ei sitä oikein osaa ees selittää! Ei täällä ehkä oo vielä ns paras kaveri ihmissuhteita syntyny mutta paljon on kavereita ja tuttuja! Plus että kelle tahansa voi mennä juttelee ja kyselee kuulumisia, ja jos et itse mene niin ihmiset tulee sun luokse! Ja ja ja... Tää vaan pitää kokea! Tuun myös kaipaa hosteja tosi paljon, vaikka onneks ne saattaa olla ens vuonna tulossa Suomeen! Juhannukseks Savoon mökille ja savusaunaan ;)

Hihii tätä piti hehkuttaa jo aikoja sitte! All the way from Finland! Maria <3

Ylipäätään oon miettiny että tuun varmaan potemaan pahempaa koti-ikävää Australiaan kuin mitä oon täällä tuntenu Suomea kohtaan! Ja tää ei oo mitenkään Suomelta tai ihmisiltä siellä pois, fakta vaan on se että jo ennen tänne lähtöä tiesin milloin oon tulossa takas ja tiesin että oma perhe ja bestis tulee olemaan kentällä vastassa kun Suomeen lopulta saavutaan 10 kuukauden päästä. Täällä kun astun Mackaysta lähtevään koneeseen mulla ei tuu olemaan mitään tietoa millon oon tulossa takas! Se on varmaa ettei Australiassa oleskelu tuu tähän jäämään, mutta sitä en osaa vielä sanoa milloin on mahdollista palata tänne. Todennäköisesti yliopistoon jos rahat vain riittävät. Ja siinäkin pitää sitten muistaa se, että kun kaverit päättävät koulunsa ensi marraskuussa, kaikki hajaantuvat eri puolille Australiaa yliopistoon, töihin ja matkustelemaan! Tiedän varmaksi sen että kun lähden täältä alle kolmen kuukauden päästä, paluuta entiseen ei enää ole! Ja toi ajatus, jos mikä, on pelottava! Mutta yritetään olla pohtimatta kotiin paluuta liian kanssa, onhan tässä vielä aikaa jäljellä :) Kunhan vaan muut ihmiset tajuaisivat olla kyselemättä asiasta koko ajan, keskimäärin kuulen kysymyksen kotiinpaluun ajankohdasta sellasen 5-10 kertaa päivässä! I'M NOT GOING HOME, I'M GONNA STAY HERE FOREVER!!!!!!!!!!!!!!!

-Lottery