maanantai 24. lokakuuta 2011

Yr11 camp, finally!

Naomi and me on the bus with our best friend air con!
Nyt siis vihdoin tekstiä year 11 campista! Täällä koulut järjestää joka vuosi joka vuosiluokalle lyhyen (tai välillä pidemmänki) leirin, joka useimmiten on nimensä mukaan camping, teltoissa asutaan ja niin edelleen... Me lähdettiin jakson tokan viikon keskiviikkona (1,5 viikkoa sitten) koko n. 90 hengen porukalla parin tunnin ajomatkan päähän Eungella Damiin, joka oli aivan huikaiseva paikka! Tai vähintäänki maisemat sinne mennessä oli huikaisevat, siellä ollessa aika perus camping site. Queensland on täynnä sellasia suht korkeita, jyrkkiä poimu "vuoria"/mäkiä/miten niitä nyt tahtoo kutsua kun en oikeaa nimeä tiedä. Eungella on siis yhden sellasen "vuoriston" päällä, ja oli aivan uskomattomat näkymät kun ajeltiin bussilla 20 km/h ylös jyrkkää, kiemuraista tietä. Hitsi kun oltais vain pysähdytty ottamaan muutamia kuvia sieltä rinteiltä, mutta sain tyytyä turisteilemaan yksin bussin ikkunan läpi... :D

Sääli ettei korkeuseroista saanu parempia kuvia, mutta tässä pientä esimerkkiä
Saavuttiin camping paikalle sit vihdoin ja viimein puolen päivän aikaan, sellasen tunnin aikataulusta myöhässä. Oltais päästy bush walking mut se jäi sit tiukan aikataulun takia välistä. Ois voinu olla ihan kivaki päästä näkee Eungellan luontoa, mut ei voi mitää :( Mentii camp paikalle, pystytettiin teltat kuvitteellisen fanfaarin soidessa kun meni ensimmäisellä yrittämällä oikein (päästiin jakaa 4 hengen teltta Naomin kanssa ihan kahdestaan, kun yllättävää kyllä kaikilla näytti olevat teltat joissa majoittua :)), ja painuttiin uimaan! Vesi oli kyllä tosi gross, täynnä levää eikä muutenkaa kovin puhtaan olosta. Pikasen uinnin jälkeen päädyin siihen lopputulokseen että seisoskelen mieluummin puhtaassa, levättömässä ilmassa ja nautin auringosta sen sijaan, että alkaisin leväsotaa joidenki muiden kanssa, saati sitten että jäisin ristituleen (tai ristilevään pikemminki :D)

Hetken rentoutumisen jälkeen alkoki sitte ryhmätyöskentely, kahden päivän aikana me käytiin siis neljä erilaista ryhmätyötä läpi house family groupeissa. Leirin teemanahan oli siis leadership, ensi vuoden koulu- ja house family kapteenivalintoja silmällä pitäen. Jokaisen housen yr12 oppilaista valitaan neljä house kapteenia, joiden tehtävänä on mm. organisoida erilaisia tapahtumia, toimia housen johtajina ja koordinaattoreina koulun tapahtumissa ja housejen välisissä kisoissa sekä ihan yleisesti luoda hyvää yhteishenkeä. Lisäksi jokaisesta housesta valitaan school captain, jonka tehtävänä on edustaa koulua erilaisissa tapahtumissa ja johtaa jokaviikkoista assemblya, koko koulun kokoontumista jossa mm. käydään läpi kaikkea ajankohtaista ja palkitaan hyvin suoriutuneita oppilaita yms. Näin ihan out of the point, mä jouduin (pääsin) käväsemään lavalla torstaina, kun olin kuulemma suoriutunut hyvin jossain matikan tasokokeessa tms. En ees alkuun tajunnu mistä ne puhu ja miks mut oli kutsuttu lavalle, kun mähän vaihdoin lyhyeen matikkaan jo viime jaksossa. Ilmeisesti kyse oli kuitenki viime jaksossa mun tekemästä pitkän matikan tasokokeesta jossa olin vastannu ehkä puoleen kysymyksistä. Ja sain siitä jonku ihme sertifikaatin! Täällä tosin muutenki oppilaita palkitaan vähän väliä kaikennäkösistä onnistumisista, en yhtää ihmettelis jos joka toisella oppilaalla on iso pino golden awardseja sun muita laatikon pohjalla.

Mut back to the point, teemana leadership ja youngin, mun housen, eka tehtävä oli vaan ison kokon/leirinuotion pystyttäminen ja yleinen auttaminen leirin pystyttämisessä. Illemmalla päästiin sit testaamaan taitojamme vesimelonin saamisessa puunoksan yli pelkkiä köysiä apuna käyttäen. Alkuun nauroin kun kerrottiin että edellinen ryhmä oli saanu kulutettua 15 minuuttia siihen, että saavat tavallisen VESIMELONIN vaivaisen puunokasn yli, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Käsi ylös jos olet joskus yrittänyt sitoa köyttä vesimelonin ympärille niin että se kanssa pysyy siinä! Ei ollu ihan helppoa, mutta lopulta saatiin se toimimaan ja after at least 15 minutes meloni oli ylittänyt muutaman metrin korkeudessa olleen puunoksan. Samaan ryhmätyöpisteeseen kuului myös melonin syönti ja toinen aktiviteetti köyden kanssa. Meiän kaikkien silmät sidottiin, meiät ohjattiin pitkän köyden luokse ja käskettiin muodostamaan siitä neliö! Voi luoja sitä meteliä molemmissa näissä aktiviteeteissa, varsinki tässä toisessa kun kukaan ei oikein tuntenut tietävän mitä tehdä, varsinkaan miten kuunnella mitä toisilla on sanottavaa. Köyden häntäpäät onnistuivat kuitenkin jotenkin löytämään toisensa ja lopulta joltain tuli järkevä idea! Meitä oli tasan 20, joten selvitettiin laskemalla joka 5. henkilö, ja näistä sitten määräyty meiän neliön kulmat. Sen jälkeen olis jotenki kuvitellu että jollain ois soinu päässä kellot että kulmien vaan pitää astua taaksepäin ja vetää köysi kireäksi muiden seuratessa köyden perässä, ja näin olisi syntynyt hieno neliö alle 10 sekunnissa. Mutta ei, huuto toisten päälle vaan jatku ja jatku, aloin jo tosiaan miettiä että eikö nää oo ikinä tehny minkään näköstä järjestelmällistä ryhmätyötä, joka vaatii toisten kuuntelua. Kuuntelin sitä aikani ja sit vaan kiljuin päälle ideani kulmahenkilöiden köyden kireäksi vetämisestä. Kaikki hiljeni hetkeks, kunnes joku sano hiljasella äänellä et hei, toihan on tosi fiksu idea! :D 20 henkee eikä kukaan muka keksiny sitä yli 5 minuuttiin :D Neliö oli kyllä lopulta vähän epämuodostunut, mutta siihen nähden että sitä oli tekemässä 20 henkeä silmät kiinni, oltiin kaikki aika tyytyväisiä siihen että neliössä oli neljä kulmaa ja neljä suoraa sivua :)

Illalla camp fire ja yleistä chillausta kavereiden kesken, jotkut menivät vielä uimaan ja jatkamaan leväsotaa. Itse päädyin siihen että on mukavampi tyytyä olemaan kuivalla maalla. camp firella juteltiin yhen open johdolla päivästä ja käytiin läpi kaikkea mitä oltiin opittu itsestämme ja toisista. Varsinki kahden ryhmän jo läpikäymä maastopyöräily puhutti paljon, eikä vähiten siksi että toinen niistä ryhmistä onnistu hoitamaan kaksi jäsentään sairaalaan ja kolmannen muuten vaan ruvelle! Voi toki miettiä, minkä takia millekään muulle houselle ei sattunut mitään, mutta kolme Dennis-housen oppilasta kaatui pyörällään... :P No ei, onneks ei kellekään käyny pahemmin ja selvittiin pelkillä tikeillä ja lepositeillä ilman yhtäkään murtunutta luuta!

Jasmine and Jess <3
Torstaina ehdin jo pahemman kerran huolestua ettei Young ehtis maastopyöräilemään. Meillä oli ensin frisbeetä aamulla, ja tiimityötä sekin vaati yllättävän paljon! Heiteltiin vaan, pelattiin ultimatea ja frisbee golfia. Oli tosi hauskaa, vaikka jo siinä vaiheessa aamua huomas että aussikesä on tulossa kovaa vauhtia. kello oli muistaakseni jonku 10 aamulla ja lämpötila oli jo sellaset mukavat 30 astetta! Ja aurinko paisto täydeltä terältä!

After that packing everything up and getting ready to leave back home, aikataulu meni vähän tiukalle, kuka lie sen suunnitellut. Sen aamun bike riding ryhmä oli myöhässä, ja meni tosi myöhään ennen kuin me päästiin lähtemään. Oli aivan ihanaa, mut ne pyörät oli hengenvaarallisia! Mentiin suurin osa matkasta alamäkeä, ja siinä vaiheessa olisin arvostanut todella paljon, jos oisin voinut luottaa pyörän jarruihin ja tasapainoon. Ihme vaappumista ja väpättämistä vauhdin kovetessa! Ja toki ois ne kunnolliset vaihteet ja lukkiutumattomat ketjutki ollu aika kivat, jostain syystä en enää yhtään ihmetelly miks kolme tyyppiä oli kaatunu ja moni muu oli sanonu et se oli aika riskialtista. Mut ai vitsi se oli upeeta, ajettii siellä aivan uskomattomissa maisemissa ja tosiaan vähintää puolet matkasta alamäkeä, sääli etten uskaltanu ottaa kameraa mukaan... Ei ois kyllä kannattanukaan, mut kuvista ois tullu hienoja! Se oli sellasta mäkistä peltomaisemaa ja tosi kaunista! Vähän väliä ylitettiin pieniä puroja, jotka virtas tien yli. Niissä oli kuulemma nää tyypit edellisenä päivänä kaatuilleet. Meitä lähti melkein 20 hengen porukka ja alkuun mentiin aika rauhallista tahtia että kaikki pysyivät mukana ja saatiin rauhassa totuletta pyöriin. Meiän mukana oli kaks opea, joista toinen harrastaa maastopyöräilyä ja ajo ton leirin aikana kaikkien ryhmien kanssa. Sen lisäks alkumatkasta meitä seuras kolmas ope auton kanssa, ja se poimikin 6 km jälkeen ekat leirille lähtijät ja pyörät mukaansa. me jatkettii vielä eteenpäin (mä, yks toinen tyttö, 9 poikaa ja se superpyöräilijäope) ja oli ihanaa päästä oikeesti rääkkäämään itseään liikunnalla pitkästä aikaa. En ollukaa pyöräilly sitten Suomesta lähdön ja sinänsä se oli mulle aika iso muutos kun ennen suurin osa alle 10 km matkoista taittu pyörällä. Nautin ihan suunnattomasti varsinki niin upeissa maisemissa ja kun pääs viilettää tuhatta ja sataa alamäkeä ja kastelee vielä jalat puroista roiskuvassa vedessä! Jossain vaiheessa käännyttiin takasin päin ja lähettiin ajamaan autolla meitä hakemaan tulevia tyyppejä vastaan. Ei onneks jouduttu ajamaan pitkään ennen kuin kyytipalvelu saapui, voi olla että johtu ihan auringosta ja kuumuudesta, että uuvahdin ihan yhtäkkiä. Anyways kyyti tuli juuri sopivaan aikaan. Sen jälkeen oli aivan jumalaista päästä ilmastoituun autoon (jonka ilmastointi oli varmaan parhaasta päästä mitä oon nähny ja jonka ilmastointia sai säädettyä takapenkiltä käsin!) ja juoda paljon vettä! Kello oli 13.15. ja ulkolämpötila oli mukavat 33 astetta, auringon tosiaan paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ja se ilmankosteus! Päädyin juomaan 1,5 litraa vettä putkeen, kaatamaan puol litraa selkääni, huuhtelemaan kasvot ja vaihtamaan paidan, ja hyppäämään suoraan bussiin!!! Ei ois aikataulua paljon tän tiukemmaks voinu suunnitella! Kaverinki jouduin pyytää ettii mulle jostai lisää juomavettä et saisin lisää juomista bussiin! I was totally exhausted mut samalla tosi ilonen ja tyytyväinen itteeni ja suoritukseeni. 14 km paahtavassa Australian auringossa, Queenslandin ilmankosteudessa ja seurana 9 kovakuntosta poikaa sekä yks yr11 urheilullisimmista tytöistä! Ja se ope kutsu mut johonki pyöräilykerhoon, joka käy pyörälenkillä joka lauantai-aamu :DDD Ehkä ei sentään, ellen alota aamua mukavalla 50 km pyöräilyllä Hay Pointista Mackayhyn :D

Oli kyllä tosi kiva leiri ja tulipahan mietittyä, et miks ihmeessä meillä ei oo mitää tällasta Suomessa? En toki tiiä muista kouluista, mutta ei meiän koulussa ainakaa lähetä joka vuos jonneki leirille koko vuosiluokan kanssa! No, nyt tuli tää koettua ja ens vuoden alussa saatan päästä kokemaan vielä yr12 campinki, se on kuulemma yleensä ekassa jaksossa! Sitä odotellessa :)

-Lotta

5 kommenttia:

  1. sä oot saanu hei väriä kans naamaan! ;)

    VastaaPoista
  2. Hanna: Haha, ehkä vähän, mut ite harmittelen vaa et naama on edelleen vitivalkonen (tai täällä melkein pinkihkö ku on nii kuuma :D) verrattuna (mun mittakaavassa) upeeseen rusketukseen jonka oon saanu täällä :D

    Kata: Pitää kattoa jos jossain vaiheessa toteuttaski :) Työn alla jo, ainaki ajatustasolla :D

    VastaaPoista
  3. Hei vitsi toi leiri oli varmaan kiva - en älynny ees mitä kaikkee teitte siel. oi pitäny kysyy skypes aiemmin tänään. ;P

    VastaaPoista
  4. Se oli kiva! :) Haha, voiaan jatkaa juttua skypessä ens kerralla :D Pohditaa sopivaa aikaa vaikka fb:ssa :)

    VastaaPoista