Yr11 camp, finally!

Naomi and me on the bus with our best friend air con!

Nyt siis vihdoin tekstiä year 11 campista! Täällä koulut järjestää joka vuosi joka vuosiluokalle lyhyen (tai välillä pidemmänki) leirin, joka useimmiten on nimensä mukaan camping, teltoissa asutaan ja niin edelleen... Me lähdettiin jakson tokan viikon keskiviikkona (1,5 viikkoa sitten) koko n. 90 hengen porukalla parin tunnin ajomatkan päähän Eungella Damiin, joka oli aivan huikaiseva paikka! Tai vähintäänki maisemat sinne mennessä oli huikaisevat, siellä ollessa aika perus camping site. Queensland on täynnä sellasia suht korkeita, jyrkkiä poimu "vuoria"/mäkiä/miten niitä nyt tahtoo kutsua kun en oikeaa nimeä tiedä. Eungella on siis yhden sellasen "vuoriston" päällä, ja oli aivan uskomattomat näkymät kun ajeltiin bussilla 20 km/h ylös jyrkkää, kiemuraista tietä. Hitsi kun oltais vain pysähdytty ottamaan muutamia kuvia sieltä rinteiltä, mutta sain tyytyä turisteilemaan yksin bussin ikkunan läpi... :D

Sääli ettei korkeuseroista saanu parempia kuvia, mutta tässä pientä esimerkkiä

Saavuttiin camping paikalle sit vihdoin ja viimein puolen päivän aikaan, sellasen tunnin aikataulusta myöhässä. Oltais päästy bush walking mut se jäi sit tiukan aikataulun takia välistä. Ois voinu olla ihan kivaki päästä näkee Eungellan luontoa, mut ei voi mitää :( Mentii camp paikalle, pystytettiin teltat kuvitteellisen fanfaarin soidessa kun meni ensimmäisellä yrittämällä oikein (päästiin jakaa 4 hengen teltta Naomin kanssa ihan kahdestaan, kun yllättävää kyllä kaikilla näytti olevat teltat joissa majoittua :)), ja painuttiin uimaan! Vesi oli kyllä tosi gross, täynnä levää eikä muutenkaa kovin puhtaan olosta. Pikasen uinnin jälkeen päädyin siihen lopputulokseen että seisoskelen mieluummin puhtaassa, levättömässä ilmassa ja nautin auringosta sen sijaan, että alkaisin leväsotaa joidenki muiden kanssa, saati sitten että jäisin ristituleen (tai ristilevään pikemminki :D)

Hetken rentoutumisen jälkeen alkoki sitte ryhmätyöskentely, kahden päivän aikana me käytiin siis neljä erilaista ryhmätyötä läpi house family groupeissa. Leirin teemanahan oli siis leadership, ensi vuoden koulu- ja house family kapteenivalintoja silmällä pitäen. Jokaisen housen yr12 oppilaista valitaan neljä house kapteenia, joiden tehtävänä on mm. organisoida erilaisia tapahtumia, toimia housen johtajina ja koordinaattoreina koulun tapahtumissa ja housejen välisissä kisoissa sekä ihan yleisesti luoda hyvää yhteishenkeä. Lisäksi jokaisesta housesta valitaan school captain, jonka tehtävänä on edustaa koulua erilaisissa tapahtumissa ja johtaa jokaviikkoista assemblya, koko koulun kokoontumista jossa mm. käydään läpi kaikkea ajankohtaista ja palkitaan hyvin suoriutuneita oppilaita yms. Näin ihan out of the point, mä jouduin (pääsin) käväsemään lavalla torstaina, kun olin kuulemma suoriutunut hyvin jossain matikan tasokokeessa tms. En ees alkuun tajunnu mistä ne puhu ja miks mut oli kutsuttu lavalle, kun mähän vaihdoin lyhyeen matikkaan jo viime jaksossa. Ilmeisesti kyse oli kuitenki viime jaksossa mun tekemästä pitkän matikan tasokokeesta jossa olin vastannu ehkä puoleen kysymyksistä. Ja sain siitä jonku ihme sertifikaatin! Täällä tosin muutenki oppilaita palkitaan vähän väliä kaikennäkösistä onnistumisista, en yhtää ihmettelis jos joka toisella oppilaalla on iso pino golden awardseja sun muita laatikon pohjalla.

Mut back to the point, teemana leadership ja youngin, mun housen, eka tehtävä oli vaan ison kokon/leirinuotion pystyttäminen ja yleinen auttaminen leirin pystyttämisessä. Illemmalla päästiin sit testaamaan taitojamme vesimelonin saamisessa puunoksan yli pelkkiä köysiä apuna käyttäen. Alkuun nauroin kun kerrottiin että edellinen ryhmä oli saanu kulutettua 15 minuuttia siihen, että saavat tavallisen VESIMELONIN vaivaisen puunokasn yli, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Käsi ylös jos olet joskus yrittänyt sitoa köyttä vesimelonin ympärille niin että se kanssa pysyy siinä! Ei ollu ihan helppoa, mutta lopulta saatiin se toimimaan ja after at least 15 minutes meloni oli ylittänyt muutaman metrin korkeudessa olleen puunoksan. Samaan ryhmätyöpisteeseen kuului myös melonin syönti ja toinen aktiviteetti köyden kanssa. Meiän kaikkien silmät sidottiin, meiät ohjattiin pitkän köyden luokse ja käskettiin muodostamaan siitä neliö! Voi luoja sitä meteliä molemmissa näissä aktiviteeteissa, varsinki tässä toisessa kun kukaan ei oikein tuntenut tietävän mitä tehdä, varsinkaan miten kuunnella mitä toisilla on sanottavaa. Köyden häntäpäät onnistuivat kuitenkin jotenkin löytämään toisensa ja lopulta joltain tuli järkevä idea! Meitä oli tasan 20, joten selvitettiin laskemalla joka 5. henkilö, ja näistä sitten määräyty meiän neliön kulmat. Sen jälkeen olis jotenki kuvitellu että jollain ois soinu päässä kellot että kulmien vaan pitää astua taaksepäin ja vetää köysi kireäksi muiden seuratessa köyden perässä, ja näin olisi syntynyt hieno neliö alle 10 sekunnissa. Mutta ei, huuto toisten päälle vaan jatku ja jatku, aloin jo tosiaan miettiä että eikö nää oo ikinä tehny minkään näköstä järjestelmällistä ryhmätyötä, joka vaatii toisten kuuntelua. Kuuntelin sitä aikani ja sit vaan kiljuin päälle ideani kulmahenkilöiden köyden kireäksi vetämisestä. Kaikki hiljeni hetkeks, kunnes joku sano hiljasella äänellä et hei, toihan on tosi fiksu idea! :D 20 henkee eikä kukaan muka keksiny sitä yli 5 minuuttiin :D Neliö oli kyllä lopulta vähän epämuodostunut, mutta siihen nähden että sitä oli tekemässä 20 henkeä silmät kiinni, oltiin kaikki aika tyytyväisiä siihen että neliössä oli neljä kulmaa ja neljä suoraa sivua :)

Illalla camp fire ja yleistä chillausta kavereiden kesken, jotkut menivät vielä uimaan ja jatkamaan leväsotaa. Itse päädyin siihen että on mukavampi tyytyä olemaan kuivalla maalla. camp firella juteltiin yhen open johdolla päivästä ja käytiin läpi kaikkea mitä oltiin opittu itsestämme ja toisista. Varsinki kahden ryhmän jo läpikäymä maastopyöräily puhutti paljon, eikä vähiten siksi että toinen niistä ryhmistä onnistu hoitamaan kaksi jäsentään sairaalaan ja kolmannen muuten vaan ruvelle! Voi toki miettiä, minkä takia millekään muulle houselle ei sattunut mitään, mutta kolme Dennis-housen oppilasta kaatui pyörällään... :P No ei, onneks ei kellekään käyny pahemmin ja selvittiin pelkillä tikeillä ja lepositeillä ilman yhtäkään murtunutta luuta!

Jasmine and Jess <3

Torstaina ehdin jo pahemman kerran huolestua ettei Young ehtis maastopyöräilemään. Meillä oli ensin frisbeetä aamulla, ja tiimityötä sekin vaati yllättävän paljon! Heiteltiin vaan, pelattiin ultimatea ja frisbee golfia. Oli tosi hauskaa, vaikka jo siinä vaiheessa aamua huomas että aussikesä on tulossa kovaa vauhtia. kello oli muistaakseni jonku 10 aamulla ja lämpötila oli jo sellaset mukavat 30 astetta! Ja aurinko paisto täydeltä terältä!

After that packing everything up and getting ready to leave back home, aikataulu meni vähän tiukalle, kuka lie sen suunnitellut. Sen aamun bike riding ryhmä oli myöhässä, ja meni tosi myöhään ennen kuin me päästiin lähtemään. Oli aivan ihanaa, mut ne pyörät oli hengenvaarallisia! Mentiin suurin osa matkasta alamäkeä, ja siinä vaiheessa olisin arvostanut todella paljon, jos oisin voinut luottaa pyörän jarruihin ja tasapainoon. Ihme vaappumista ja väpättämistä vauhdin kovetessa! Ja toki ois ne kunnolliset vaihteet ja lukkiutumattomat ketjutki ollu aika kivat, jostain syystä en enää yhtään ihmetelly miks kolme tyyppiä oli kaatunu ja moni muu oli sanonu et se oli aika riskialtista. Mut ai vitsi se oli upeeta, ajettii siellä aivan uskomattomissa maisemissa ja tosiaan vähintää puolet matkasta alamäkeä, sääli etten uskaltanu ottaa kameraa mukaan... Ei ois kyllä kannattanukaan, mut kuvista ois tullu hienoja! Se oli sellasta mäkistä peltomaisemaa ja tosi kaunista! Vähän väliä ylitettiin pieniä puroja, jotka virtas tien yli. Niissä oli kuulemma nää tyypit edellisenä päivänä kaatuilleet. Meitä lähti melkein 20 hengen porukka ja alkuun mentiin aika rauhallista tahtia että kaikki pysyivät mukana ja saatiin rauhassa totuletta pyöriin. Meiän mukana oli kaks opea, joista toinen harrastaa maastopyöräilyä ja ajo ton leirin aikana kaikkien ryhmien kanssa. Sen lisäks alkumatkasta meitä seuras kolmas ope auton kanssa, ja se poimikin 6 km jälkeen ekat leirille lähtijät ja pyörät mukaansa. me jatkettii vielä eteenpäin (mä, yks toinen tyttö, 9 poikaa ja se superpyöräilijäope) ja oli ihanaa päästä oikeesti rääkkäämään itseään liikunnalla pitkästä aikaa. En ollukaa pyöräilly sitten Suomesta lähdön ja sinänsä se oli mulle aika iso muutos kun ennen suurin osa alle 10 km matkoista taittu pyörällä. Nautin ihan suunnattomasti varsinki niin upeissa maisemissa ja kun pääs viilettää tuhatta ja sataa alamäkeä ja kastelee vielä jalat puroista roiskuvassa vedessä! Jossain vaiheessa käännyttiin takasin päin ja lähettiin ajamaan autolla meitä hakemaan tulevia tyyppejä vastaan. Ei onneks jouduttu ajamaan pitkään ennen kuin kyytipalvelu saapui, voi olla että johtu ihan auringosta ja kuumuudesta, että uuvahdin ihan yhtäkkiä. Anyways kyyti tuli juuri sopivaan aikaan. Sen jälkeen oli aivan jumalaista päästä ilmastoituun autoon (jonka ilmastointi oli varmaan parhaasta päästä mitä oon nähny ja jonka ilmastointia sai säädettyä takapenkiltä käsin!) ja juoda paljon vettä! Kello oli 13.15. ja ulkolämpötila oli mukavat 33 astetta, auringon tosiaan paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ja se ilmankosteus! Päädyin juomaan 1,5 litraa vettä putkeen, kaatamaan puol litraa selkääni, huuhtelemaan kasvot ja vaihtamaan paidan, ja hyppäämään suoraan bussiin!!! Ei ois aikataulua paljon tän tiukemmaks voinu suunnitella! Kaverinki jouduin pyytää ettii mulle jostai lisää juomavettä et saisin lisää juomista bussiin! I was totally exhausted mut samalla tosi ilonen ja tyytyväinen itteeni ja suoritukseeni. 14 km paahtavassa Australian auringossa, Queenslandin ilmankosteudessa ja seurana 9 kovakuntosta poikaa sekä yks yr11 urheilullisimmista tytöistä! Ja se ope kutsu mut johonki pyöräilykerhoon, joka käy pyörälenkillä joka lauantai-aamu :DDD Ehkä ei sentään, ellen alota aamua mukavalla 50 km pyöräilyllä Hay Pointista Mackayhyn :D

Oli kyllä tosi kiva leiri ja tulipahan mietittyä, et miks ihmeessä meillä ei oo mitää tällasta Suomessa? En toki tiiä muista kouluista, mutta ei meiän koulussa ainakaa lähetä joka vuos jonneki leirille koko vuosiluokan kanssa! No, nyt tuli tää koettua ja ens vuoden alussa saatan päästä kokemaan vielä yr12 campinki, se on kuulemma yleensä ekassa jaksossa! Sitä odotellessa :)

-Lotta

I'm still alive!

Pientä updatea hiljaiselon jälkeen :) Oon hengissä ja tällä kertaa hiljasuus ei edes johdu musta, vaan siitä että aina rakastamani blogger käy mun kanssa tiukkoja sopimusneuvotteluja, joiden aiheena on videoiden postaus ilman ongelmia. Toistaseks palvelu on lakossa sen osalta, ja kunnes keksin kiertotien jolla huijata se toimimaan joudutte jäämään paitsi yhestä vuoden hauskimmista teksteistä. Aiheena koulu, uskokaa tai älkää!

Anyways, elämä täällä jatkuu ja arkikin on palannut takaisin kuvioihin. Koulu alko pari viikkoa sitten ja assignmentit pukkaa päälle. Enää 5,5 viikkoa kesälomaan!!! <3 Oon jo saanu kivan rusketuksenki, lomien lopussa host mum totes et "Hey Lotta, you're not as white as your socks anymore!" Mulla on siis vitivalkoset pitkät formal uniform sukat, siitä vertaus :D Kaveritki on huomanneet että oon ruskettunu, ja sanovat etten enää loista valkosena muiden joukossa! Tiedoks niille jotka ei oo mua tavannu ni oon epätavallisen vaalea jopa suomalaiseks, ja on (tähän asti ollu) täysi mahdottomuus saada mua ruskettumaan kunnolla. Sillon ku tulin niin yks kaveri kysy ihan tosissaan et oonko albino kun oon nii vaalee :D Mut se aika on ohi ja sit ku palaan takas Suomeen ni ette takuulla tunnista mua ku ihon värisävy on monta astetta tummempi :D

Mun puheki kuullostaa Paigen mukaan jo paljon enemmän "aussie like" vaikka vieläki porukka huomaa heti etten oo paikallinen. Ja yks perhetuttu on antanu mulle lempinimeks funny talker, ku kuulemma kuulostan nii hassulta :D Muistan ku tapasin kyseisen tyypin ekaa kertaa ni mietin et "OMG that accent!" Sillä on siis aika vahva aussiaksentti :D Itte on funny talker! :D

http://www.wunderground.com/blog/kathpdx/comment.html?entrynum=4

Kesä on tuloillaan, ollaan jo saatu mukavia melkein 35 asteen päiviä ja nyt on vasta keskikevät! Kesästä tulee kuulemma polttavan tukalan kuuma, kun on jo tässä vaiheessa näin lämmintä! En oo ikinä elämässäni valittanu lämmöstä, mutta voi olla että joudun nyt taipumaan. Varjolämpötila ei siis oo se ongelma täällä kesäsin, vaan aurinko joka on suhteessa paljon kuumempi kuin Suomessa (paistaa paljon korkeemmalta) ja ennen kaikkea ilmankosteus. Kesällä voi ilmankosteus nousta reilusti yli 90%, ja tätä on kuvailtu mulle niin, että kesällä vaan hikoaa koko ajan eikä suihku tai mikään muukaan auta kun sen jälkeen ei vaan saa itseään kuivaksi iholle tiivistyvän kosteuden ja jatkuvan hikoamisen takia. Että näillä mennään, here I come Queensland summer!

Kesän tulo on tuonut mukanaan myös sateet ja myrskyt. Ekojen kolmen kuukauden aikana tais olla ainoastaan pari sadepäivää ja muutama rankkasadeyö. Nyt, parin viikon hellejakson jälkeen onkin sitten ollu kolme myrskyä viikon sisällä! Ja sanalla myrsky tarkotan siis oikeeta kunnon myrskyä, jolla ei täysjärkinen ihminen mene ulos! Ekat kaks oli massiivisia ukkosmyrskyjä, ja olipahan muuten upeita salamoita! Aika jännä fiilis kun näkee kirkkaita salamoita merellä mutta on ihan hiljasta. Loved it! <3 Eilen oli sit eka pyörremyrskytyyppinen myrsky, tuuli niin paljon et kun unohdin päivällä huoneeni ikkunan auki niin paria tuntia myöhemmin takas tullessa tavarat oli ympäri huonetta! Kaikki mahollinen vesipulloista ja simpukoista lähtien oli lähteny lentoon papereista puhumattakaan! Auki olleen ikkunan takia! Illalla avasin hetkeks ikkunaa ihan rakoselleen et huone tuulettus ni läpivedossa oli työn takana saada huoneen ovi auki! Ja tää ei vielä edes ollu pyörremyrsky, ei lähelläkään! Mut oli upeeta katsoa tuulessa taipuvia palmuja ja myrskyävää valtamerta! Ei Suomessa kovin usein koe tollasta...

Koulussa menee kivasti, vaikkakin taas pitäis palata maanpinnalle ja alottaa työskentely. Tai ainakin pitää huoli et läpäsee kaikki aineet :D Vaihdoin jakson vaihteessa porukkaa jonka kanssa vietän aikaa koulussa, kun näiden aiemmin mun kanssa olleiden tyttöjen mielestä ilmeisesti ulkomaalaisen vaihtarin läsnäolon uutuudenhohto pääs hiipumaan ja seura ei enää niitä kiinnostanu. En tässä nyt ala enempää ruotimaan, yksärillä tai fb:ssa voi kysellä jos kyselyttää. Anyways, oon nyt sit viettäny aikaa toisen porukan kanssa, ja ovat kyllä parhaita ihmisiä ikinä! Ei oo mitenkään uusia ihmisiä, vaan oon osan niistä kanssa viettäny aikaa youthissa ja Maccasissa sen jälkeen :) Kristittyjä ovat, ja vaikka tosiaan alkuun oli pieniä ennakkoluuloja kristityistä nuorista, niin kuten Extreme-tekstissä pohdiskelin niin enpä oo ikinä tainnu tavata hauskempia ja huumorintajusempia ihmisiä! Ja ennen kaikkea ne on ystävällisiä ja aidosti mukavia! <3 Mut wait for the new school text, it's gonna be so much fun!!!

Perhekin on ihana, oon sopeutunu tänne mielestäni aika hyvin :) Alan pikku hiljaa tuntea kuuluvani perheeseen, kun alkaa kuulua tätä mun niin paljon kaipaamaa piikittelyä ja vitsailua toisen kustannuksella. Host vanhempien ainanen vitsi on "your white daughter", ja lauantainaki motocrossissa hostmum puhu dadille puhelimessa ja yritti saada sen huomaamaan meiät yleisön joukosta. "Can u see us? See ur white daughter waving and glowing in the darkness?" Todd puolestaan sano lomalla suoraan sydämestä, että "Finally you're getting embarrassing, Lotta!" :D

http://em-aallonharjalla.blogspot.com/2011/06/minustako-purjehtija.html

http://kristinsuvern.wordpress.com/

http://www.kyytselka.fi/index.php

Toisaalta, kyllä sitä välillä tuntee vähän koti-ikävääkin. En oo vielä ihan puhtaasti halunnu varata seuraavaa lentoa Suomeen, mutta joitain isompia ja pienempiä asioita kyllä kaipaa. Perhe, sukulaiset, Maria & muut kaverit, sauna, especially savusauna, fazerin sininen ja pandan valkosuklaa, hunajamarinoitu kana- mozzarella-salaatti, MUMMIN LIHAPULLAT JA PERUNAMUUSI!!!, mummin "otatko vielä vähän tätä, otathan" -tuputus, 6 minuuttia ennen koulun alkua kotoa lähtö, Ben and Jerry's (Venlan kanssa elämää suurempi Ben and Jerry's -metsästys suunnitelmissa heti kun Melbourneen päästään, ellei sitten jo Brissyn lentokentältä satu löytymään! Aussie Party part 2 tiedossa joulukuussa!!!), Kyytselän jäätelö (jota ei taida täältä löytyä vaikka kuinka yrittäs metsästää)... Ja ihan yleisesti se et tietää oman paikkansa kaveriporukassa ja perheessä, miten toimia eri tilanteissa, millon pitäs olla auttamassa kotitöissä ja mitä pitäs tehdä millonki. Haluuko ne et liityn aina seuraan vai oisko joskus parempi vetäytyä omiin oloihinsa. Millon on ok et meen vaa omaan huoneeseen enkä oo kovin seurallinen, millon voin kattoa rauhassa tv:tä ja millon pitäs antaa hostvanhempien valita katsottava ohjelma (täällä on siis yks tv, jota käytetään pääasiassa. Sen lisäks sit pleikka-tv ja host vanhempien oma pieni tv niiden huoneessa). Ja sitä ikävöin myös et tietää koko ajan vaivatta what's going on, koska vaikka tuun englannilla ihan hyvin toimeen niin aina välillä jotain menee välistä ja sit on jotain juttuja, joiden ymmärtäminen tulee ihan kulttuurin ja yhteisön tuntemisen myötä. Tällasia tapauksia mm. viime perjantain cross country, josta olin kyl kuullu ihan ajoissa mutten tienny että se on koko koulun tapahtuma jossa kaikkien odotetaan pukeutuvan oman housen väreihin. Ja kuten jokanen mut tunteva tietää, mun vaatekaapista ei tasan löydy yhtä ainutta vihreää eikä oranssia vaatekappaletta! Ja siinä vaiheessa ku mulle selvis et mun pitäs pukeutua housen väreihin, ei enää ollu mahollisuutta lähteä ostamaan mitään. Aikaa oli kyllä melkein viikko, mutta hostmumin töiden takia ei olis saanu kyytiä kotiin ja sit oli vielä yr11 camp. In the end, päädyin kylläkin jättää koulupäivän väliin, kun väsytti hieman leirin jäljiltä. Ei kovin fiksua pistää yr11 campia keskelle viikkoa...

All in all täällä menee siis hyvin and I'm still alive!!! Oon selvinny ensimmäisistä melkein 3,5 kuukaudesta mun tähänastisen elämän suurinta seikkailua! Pikapuoliin tiedossa tekstiä yr11 campista ja the funniest school text ever tulee heti kun saan työehtosopimuksen bloggerin kanssa uusittua. Jos jollain on tietoa miten bloggeriin saa postattua videon lataamatta sitä youtubeen niin feel free to share! Mulla vaan sanoo et latauksessa häiriö...

Anyways, cya later sweeties!

-Lotta

Townsville!!!

Ajattelin pistää pienen (?) kilometrin mittasen päiväkirjapostauksen tältä reissulta, koska tiesin ettei mun laho pää enää näin vanhoilla päivillä kykenis muistamaan kaikkea tapahtunutta muutaman päivän päästä. Tästä se alkaa:

To 29.9.

Lähettiin kotoa puolen päivän aikoihin, after really busy morning with packing everything we’re gonna need (and probably half of the things we even won’t). Sen siitä saa kun ensin valvoo myöhään päivittäen konettaan (olin jo ehtiny ajatella että pois käytöstä ollu netti ois auttanu menee aikasin nukkuu mut ei, päätinpä tehdä suursiivouksen ja uudelleenjärjestelyn itunesiin ja ipodiin, alottaa kuvakansioiden järjestelyn sekä ajamaan täyden tietokoneentarkistuksen virusten sun muiden varalta. Toisaalta ehkä ihan hyväki tehdä välillä… Mut joo anyways, hyvin tyypilliseen tapaan mulle aamuherätys ei ollu niitä ihanimpia hetkiä päivästä, ei ainakaa ku kello soi 9.30 liian lyhyiden yöunien jälkeen :D

Townsvilleen oli sellanen vajaan 6 tunnin ajomatka sisältäen muutaman pysähdyksen ja take away lounaan Hungry Jack’sista, aussien Hesestä. Tulipahan nähtyä vähän lisää aussimaisemaa pelkän Mackayn lisäks. Toisin sanoen sokeriruokopeltoja yks toisensa jälkeen, välillä jotain muita peltoja ja taustalla sellasia puiden ja muun kasvuston peitossa olevia korkeita, jyrkkiä mäkiä tms. eli ei käytännössä paljoakaan eroa Mackayn maisemiin :D

Kuvittelis että kun lähtee ajamaan pitkää matkaa kaupunkien välillä, täällä ois jonkin näkönen isompi valtatie tms, mutta ei, pientä kiemurtelevaa tietä pitkin köröteltiin ilman puhettakaan kaupunkien ohiajoteistä. Ihan hauska oli kuitenki nähdä kaikkia kaupunkeja ja kyliä matkan varrella. Välillä oli just sellasia ”jos räpäytät silmiäsi väärään aikaan, missaat koko kylän” -tyyppisiä paikkoja, tai sitte hostien entinen kotikaupunki Homehill, jossa kaikki poikittain kulkevat kadut oli nimetty numerolla ja siihen perään ”street”, ja pitkittäin kulkevat kadut oli numeroituja avenue:ita. Oli huvittavaa ajaa 8th avenueta ja katsoa kuinka poikkikadut oli 1st street, 2nd street, 3rd street, 4th street… :D

Näil on muute tosi cool auto, joka on superkätevä pitkän matkan taittamiseen! Ikään kuin lava-auto, jonka lavan tilalla on ns. häkki, johon mahtuu superpaljon tavaraa. Autossa on radion lisäks usb-paikka, joten voi pistää vaikka ipodin soimaan. Unohtamatta etupenkkien selkänojissa olevia screenejä, joista voi takapenkkiläiset kattoa dvd:itä. Edward Scissorhand <3

Illalla saavuttii Townsvillee jossain kuuden pintaan. Yövytään caravan parkissa tällasessa pikkumökissä (kabinetti vai mikä tää on suomeks?) Huomisaamuna aikanen herätys ja suunta kohti Billabong Sanctuarya, joka on ilmeisesti Pohjois-Queenslandin isoin villieläinpuisto! Ohjelmassa kai jotain muutakin kivaa, ja illalla ilmeisesti ulos syömään!

Pe 30.9.

Billabong Sanctuary!!! <3 Oon ylpee ittestäni, sain itteni valmiiks 35 minuutissa tänä aamuna, vaikka olin varannu tunnin kaiken aurinkorasvaamisen sun muun takia! Ja eikä siinä vielä kaikki, vaan mulle ilmotettii 10 minuuttia ennen lähtöä et sillon pitäs päästä lähtemään, alkuperäsen puolen tunnin sijaan. Ei paha kuten kaikki mut tuntevat tietää :D

Oltii Billabong Sanctuaryssa jo yheksän aikaan aamulla, käytännösssä ensimmäisinä sisällä ku paikka aukes. Heti ku päästii alueelle ni vapaana olevat kengurut oli ensimmäisinä meitä vastassa! Olivat ihan kesyjä, antovat mennä lähelle ja silittää. Siellä myös myytiin siemeniä tms joita sai syöttää niille ja linnuille, jotka myös kuljeksivat vapaina. Olivat tosi sulosia ja monella oli myös pieni poikanen pussissaan! Näytti huvittavalta ku kengurun vatsasta saatto vaa törröttää ylisuuret jalat :D

Siel oli siis kaikkia tyypillisiä australialaisia eläimiä, kuten kenguruita, koaloita, krokotiileja, vompatteja, käärmeitä ja erilaisia lintuja. Sattupa sieltä dingoja ja puhveliki löytymään kaiken muun keskeltä. Eikä ollu pelkästää et pääs kattelee niitä aidan takaa vaan siel oli ns tilaisuuksia, jossa työntekijät kerto näistä eläinlajeista sekä niiden historiasta ja elinoloista tänä päivänä. Sit jotain niistä eläimistä pääs myös pitää ja ottaa kuvia niien kanssa. Päätin heittäytyä ihan turistiks ja maksaa $ 33 siitä et saan ottaa syliin kolme eläintä ja saan niiden kanssa oikein viralliset kuvat, jotka sai mukaan. Lemppari oli varmaa koala, vaikka oli se 3 metrinen pythonki aika cool! Oon aina ihmetelly kuin ihmiset voi pitää käärmeitä lemmikeinä ja pitäny sitä täysin kahjona touhuna, mut i totally fell in love with them! Oon jotenki kuvitellu et ne ois ällöttäviä ja pelottaviaki mut ne oli jotai tosi sulosia ja ihania! Ne oli ihanan pehmeitä ja jopa söpöjä <3 Ja sit ne koalat, ai että! Sellasia sulosia karvapalloja, joiden elämäntapaa ei voi muuta ku ihailla. Miettikää nyt, ne nukkuu 20 tuntia vuorokaudesta ja syö loput neljä! Siel oli about 7 niitä, plus sellanen pienenpieni poikanen <3 Oli kuulemma puolisen vuotta vanha, ja just tullu pari kuukautta sitte emonsa pussista pois. I have thousands of pictures of them all! Pääsin siis ottaa koalan syliin ja vielä kuvanki sen kanssa. Oli tosi sulosta kuin se vaa käperty syliin ja halas mua <3 Joo, on vähän tällanen ihkutuspostaus mut koittakaa kestää, oli meinaan nii sulosia otuksia siellä ettei mitään rajaa! <3

Baby crocodile

 

Krokotiili oli vähän pettymys, se oli siis sellanen baby crocodile, jonka suu oli teipattu ettei pure ketään. Ei muuten siis mitenkää pettymys, mutta antovatki yhtäkkiä ihmisten ottaa kuvia sen kanssa myös ilmaseks. Oisin toisin sanoen voinu valita et otan kolmannen kuvani vompatin kanssa ja päässy silti kuvaan pikkukrokon kanssa. Mut joo, kiva toiki oli, ja sain mä ihan kivan kuvan vompatinki kanssa, paikan työntekijän pitäessä sitä sylissä ja mun istuessa siinä vieressä.

Psycho <3

Sit siel oli myös crocodile feeding, joka oli enemmänki show. Siin näytettii miten krokotiili saalistaa ja havainnollistettii aika tehokkaasti krokotiilin ruoanpyydystystapoja. Oli muute makeeta kun krokotiili ensin oottaa vedessä pitkän aikaa väijyen ruokaansa, joka oli sidottu pitkän kepin päähän, ennen ku yhtäkkiä hyökkäs vedestä! Veden keskeltä siis ihan äkkiarvaamatta ponnisti sellanen 4 metrinen peto! Näyttivät siellä eri juttuja useamman krokotiilin kanssa, mut mun lemppari oli ehottomasti Psycho. Se oli nuori 21 vuotias krokotiili, vaan n. 3,5 metrin mittanen, mutta nopea kuin mikä! Siinä missä nää muut tuli vähän rauhallisemmin hakemaan ruokaansa, tää todellakin vaani pinnan alla ja yhtäkkiä hyökkäs niin että leuat kalahti yhteen kovaan ääneen. Lähti vielä useampaan kertaan jahtaamaanki shown pitäjää. Toisaalta, niin ku se tyyppi kerto, niin Australiassa krokotiili ei tapa ihmisiä edes vuosittain, verrattuna esimerkiksi joulukuuseen, joka tappaa 3 ihmistä vuodessa! Täytyy toki olla idiootti kastellakseen joulukuusta sähkövalojen ollessa päällä ja lähettyvillä, mutta niin täytyy olla myös mennäkseen uimaan vedessä jossa on krokotiilejä, tai edes kärkkymään penkereelle. Eli kaikille huolestuneille sieluille tiedoks, että mulla ei oo vaaraa joutua krokotiilin hyökkäyksen uhriks koulubussissa, kun ohitetaan Alligator Creek :D Australiassa ei sitä paitsi edes ole alligaattoreita, vaan pelkästään krokotiileja :D

Oon todistettavasti ollu samassa paikassa krokotiilien kanssa ;)

Mitäs muuta siellä tuli koettua… Siinäpä varmaan suurin osa, kenguruita tuli tosiaan rapsuteltua useampaanki otteeseen, kun seurasivat lähes kaikkialle. Tänään löyty kyllä useampiakin potentiaalisia ehdokkaita lemmikiks, mm. just pieni wallaby, wannabe kenguru, tai sit vaikka pieni ja pörrönen koala tai käärme! Harmi vaan et vaan viimenen taitaa oikeessa elämässä olla mahollista ottaa lemmikiks… Kyl mulle ois kelvannu pieni harmaa karvapallero joka nukkuu suurimman osan elämästään ja joka elää eukalyptuspuun lehdillä :)

Dingot oli oikeestaan aika sulosia

Tällasia näkyy täällä aina välillä :)

Toi lintu toi mulle ihan Pirates of the Caribbeanin mieleen :D

Pikkukrokoja, eli ihmiselle vaarattomia makean veden krokotiileja

Mä, Paige ja Todd

"One of the snakes that can actually kill you"

Eka askel bumerangin heiton opetettelussa otettu, ostin sellasen!

Tuli kyllä turisteiltua ihan urakalla, miljoona kuvaa ja reissu päätty sopivasti matkamuistomyymälään, josta mukaan tarttu ainaki supersöpö pehmokoala, jonka vatsassa lukee Australia, Australian animals –pelikortit, bumerangi (Aion pitää lupaukseni Ellu-mummi, ja opetella heittämään sitä!), kengurukoristepallo thingie what ever it’s called, söpö pikkunen kumikäärme, jotain pientä Suomen pikkusiskon synttärilahjaks ja vielä kangaskassi kaikelle tälle tavaralle. Ai miten nii en tuu saamaan kaikkea pakattua kun pitäs lähteä takas Suomeen?!? Mut ei hätää äiti, enköhän mä oo budjetissa pysyny kaikesta turisteilusta huolimatta :D

Billabong sanctuaryn jälkee käytii nopeesti virkistäytymässä sellasessa waterpark systeemissä, jossa ei siis ollu mitää altaita tai mitää vaa kaikkia muita vesipuistoon kuuluvia systeemeitä, esim mushroom ja erilaisia hieromasuihkuja plus muutama liukumäki yms. Illalla vielä ulos syömään, ja ei voi muuta sanoa kun että olipahan hyvä paikka ahtaa itsensä niin täyteen että melkein piti vieriä ulos ravintolasta! Siel oli hyvä seisova pöytä alkupaloille, jälkkärille sekä juomille, ja pääruoat oli tosi hyviä ja ihan kiitettävän kokosiaki. Eikä maksanu ku n. 23 e henki!

Ai vitsi mikä elämäntyyli, 20 tuntia päivässä unta!

Nyt on hyvä käpertyä nukkumaan oman vatsansa viereen kuin koala eukalyptuspuuhun! Huomenna pitkä päivä edessä Reef HQ:ssa ja sit kotiin valmistautumaan maanantain koulun alkuun!

Edit//  Eipä onnistunu ihan noin ruususesti nukkumaan meno. Olin pesemässä meikkejä puoliunisena ku yhtäkkiä näin valtavan hämähäkin suoraan naamani edessä! Sellanen mukava 5-6 sentin kokonen hämppis päätti ilmestyä ihan tyhjästä ja kiivetä seinää pitkin vajaan metrin päässä musta! I totally freaked out ja meikkien pesu sai kyllä jäädä toiseen ajankohtaan. Pohdin hetkisen aikaa et oisko pitäny herättää host mum ja kysyä siltä mitä hämähäkille pitäs tehä mut lopulta en sit viittiny ku kello oli jo 22.30. Painuin nukkumaan ja toivoin et se katois sieltä yön aikana ja jos ei, ni ettei se ainakaan ois myrkyllinen. Viimein fiksut pienet aivoni sai aikaan lajintunnistuksen, josta mun bilsanope olis varmaan tosi ylpeä! Päädyin siihen tulokseen, että hämähäkki oli ihmiselle vaaraton huntsman, sillä perusteella että se oli iso, niitä on tällä alueella, ne on säikyttäny vaihtareita ennenki ja se kiipes seinää pitkin. Host mum siis kerto joskus aiemmin ohjesäännöks että vaaralliset käärmeet ja hämähäkit pysyy maassa, ja että mikään mikä kiipeää ei ole vaarallinen. Tosin, aamulla kun kysäisin asiasta mumilta niin se tarkens, että vaaralliset käärmeet kyllä pysyy maassa mutta osaa myrkyllisistä hämppiksistä voi nähdä myös kiipeilemässä. Eli se siitä teoriasta… Mutta hämähäkki oli kyllä todennäkösesti huntsman, eli in the end voin kuitenki olla ylpeä lajintunnistustaidoistani! Yliopiston biologianlaitos, täältä tullaan!!! No way in real life…

La 1.10.

 

Reef HQ oli upea! Se on siis maailman suurin akvaariossa elävä koralliriutta, ja siellä oli kaikennäkösiä kaloja ja muita mereneläviä. Siel oli sellanen lasinen tunneli, joka kulki ison korallialtaan ja pienemmän peto (eli käytännössä hai-) altaan välissä. Oli ihan ku ois oikeesti päässy keskelle Suurta Valliriuttaa! Kaikki oli tosi värikästä ja pääs hyvin näkee, ettei se loisto ja värikkyys oo vaan valokuvaajien kuvankäsittelyn tulosta. I’m definitely gonna learn diving and go to the Reef!!! Siel oli myös sukeltajia putsaamassa allasta ja yks joka vaa rapsutteli ja silitti itsensä kokosta haita ja ui sen kanssa! Mua ei kyllä ihan heti sais tekemään tota! Kaikenkaikkiaan se oli super mielenkiintonen paikka ja päästii myös silittää meritähtiä ja kokeilee miltä ne tuntuu. Aika jänniä veijareita olivat! Siel oli myös paljon infoa Valliriutasta, opin mm. et se on about saman kokonen kuin koko Suomi! Lopuks vielä tuliais- ja matkamuistoshopping, hirvittää vaan ajatellakaan kuin paljon oon käyttäny rahaa täällä :D Vaikka toisaalta nyt alkaa olemaan kaikki haluamani aussitavarat kasassa :D

Finding Nemo!!! <3

Todd with Nemos! Yritin iteki mennä tonne, mut ei onnistunu ku suunnittelijan mukaan toi oli ilmeisesti vaa lapsille :(

Ou nou, Nemoooo!!!

Leopardihai, jonka munia löytyy meiänki kotirannalta

Paratiisiranta

Airlie beach harbour

Lähettii sieltä jatkamaan matkaa jo joskus klo 11 aikaan aamulla, suuntana koti tai oikeastaan matkan varrella ollut Bowen. Se on sellanen pikkukaupunki keskellä ei yhtään mitään muuta kuin kauneimpia rantoja joita oon ikinä nähny! Pysähdyttiin tosi kauniille pikkurannalle nimeltä Horseshoe Bay, joka oli oikeesti kaunein ranta tähän mennessä! Ei ollu varmaan yli 50 metrin mittanen, mutta aivan upeeta hienoa hiekkaa ja ennen kaikkea täysin kirkas vesi, jossa hyvin näky vaalea hiekkapohja parin metrin syvyydessä, ois varmaan näkyny paljon syvemmältäki jos ois lähteny veneilee! Unohtamatta tietysti rantaa reunustavia hienoja kallioita! Sinne ois voinu jäädä vaikka kuin pitkäks aikaa, mut oltii vaan pikasella lounaspysähdyksellä (take away Red Rooster, aussilainen pikaruokapaikka) ennen ku jatkettii matkaa etelämpään Airlie Beachille. Airlie Beach on Pohjois-Queenslandin suosituimpia ja tunnetuimpia rantoja/rantakaupunkeja, josta löytyy ilmeisesti kaikkea mahollista valliriuttaristeilyistä sky divingiin. Tultiin tänne vaan pikavisiitille, mutta perheen naispopulaation salasena juonena oli suostutella host dad et voitas jäädä tänne yön yli. Se osa suunnitelmasta suju hyvin, mutta majotuksen saamisen suhteen meinas tulla pieniä ongelmia. Soitettii kaikki paikan hotellit, motellit sun muut läpi ja kaikkialla oli full booked. Onnistuttii sit lopulta löytää vähän keskustan ulkopuolelta paikka, joka osottautu ihmelöydöks! Joku mikä lie Villa tän nimi oli, joku hieno nimi joka me vaa lyhennettiin Bungalowksi :D Tää on lähestulkoon pienen talon kokonen, kaks hyvän kokosta makuuhuonetta, tilava olohuone ja keittiö. Plus iso terassi ja lähistöllä mukava lämmitetty uima-allas! Siellä tuliki sitte vietettyä suurin osa illasta ja saatiinpahan host mumki tulemaan vesiliukumäkee meiän kanssa! :D Best night yet! :)

Illalla pientä ongelmaa kun ei millää meinattu löytää ruokakauppaa joka ois ollu auki niinki myöhään ku kuuden aikaan illalla! Kierrettii maat ja mannut mut kaikki paikat oli just menny kiinni, kunnes lopulta palattii jo melkein luovuttaneina takas Airlie Beachille josta löydettii auki oleva kauppa! Three pairs of blind eyes… :D Sit back to the pool ja bbq siellä! Love this place! <3

Huomenna rannalle ja shopping ja sit illaks kotiin lepäämään ja pistää kaikki valmiiks ennen maanantain koulunalkua. Not fun :( Onneks host mum sano, et seuraava family holiday meinataan pitää täällä, yövytään tässä samaisessa paikassa ainaki neljä päivää, mennää rannalle ja sit yheks päiväks to the Great Barrier Reef! I’m so gonna love it!!! <3

Su 2.10.

Sleep in! <3 Ai vitsi mikä aamu, sain nukkua yheksään asti, herätyksenä ensin Paige tuli ilmottaa kellonajan ja sit Todd kerto et aamiainen on valmiina. Bacon and eggs, nam :)

Airlie beach lagoon

Bushfire

Aamiaisen jälkeen tavarat pikapikaa kasaan ja shoppaamaan! En kyllä pahemmin ostanu mitää, mitä nyt muutaman postikortin. Oon tainnu käyttää melkein kolmanneksen kuukausibudjetistani tän viikonlopun aikana :D Tai hostmumin logiikallahan tää oikeestaan jakautuu kahelle kuukaudelle kun vaihtu lokakuuks eilen :DAfter shopping suunnattii Airlie beach lagoonille, jossa pikaset uinnit ennen kotiinpäin lähtöä. Oli muuten lähellä etten jääny putoavan palmunlehden alle siellä laguunilla. Oiski tullu hyvät iltalehden ja seiskan otsikot et "Palmunlehti tappoi suomalaistytön Australiassa!" :D Ne on yllättävän isoja ja raskaita pudotessaan, siin ois voinu käydä pahastiki... Mut joo, hengissä selvittiin ja sit Maccasin kautta kotimatkalle. Puoltoista tuntia kulu helposti tienvarressa olleita kummallisia aussikylttejä ihmetellessä ja maastopaloja kuvatessa. Tääl on ollu tosi kuivaa niin ku yleensäki talviaikaan. Nyt ku alkaa lämpenee ja viime päivät on ollu tosi lämpimiä ni pieniki asia, kuten maahan heitetty lasipullo, saati sitte tupakka, sytyttää isojaki maastopaloja. Sit eilen oli kyl tosi huvittavaa, ku oltiin keskellä ei totaallisesti yhtään mitään, ja yhtäkkiä peltojen keskellä on talo, jonka pihalla liehuu Norjan lippu ja siel on kyltti joka sanoo norjaks "Hyvää joulua!" :D En siitä ehtiny saamaan kuvaa, ois kyllä ollu aika ikuistettava kohde! :D

Nyt vihdoin ja viimein kotona, oma sänky kullan kallis, vai miten se meni :) Kattoo jos sais vähän univelkaa takasin ennen kun kello soi aamulla klo 05.55... Öitä!

-Lotta