maanantai 7. maaliskuuta 2011

Ilmojen halki käy peikkojen tie

Heips taas!

Puoltoista viikkoa sitten Helsinki-Vantaan lentokentällä iski kumma fiilis. Hitsi, seuraavan kerran kun täällä ollaan, niin The Matka on jo alkamassa! Nyt, nelisen kuukautta aiemmin, suuntana oli kuitenkin vähän läheisempi kohde: Ranskan Strasbourg. Sinne siis viideksi päiväksi bestistä Mariaa moikkaamaan!

Matka siis alkoi Helsinki-Vantaalta torstaina 24.2, kentällä piti olla mukavasti klo 6.30 aamulla. Sentään olin saanut pakattua jo edellisenä iltana, yllättäen toki itsenikin moisesta aktiivisuudesta. Vaikkakin jos tarkkoja ollaan, niin taisi olla torstain puolella jo kun suljin laukun :D Lento kohti Frankfurtia lähti ennen yhdeksää ja perillä olin paikallista aikaa noin 10.30. Siinä sitten kiertelin lentokentällä ja kulutin aikaa, oli muuten valtava toi kenttä, ainakin näin suomalaisesta mittakaavasta! Iltapäivällä matka jatkui vielä Lufthansan "jatkolennolla" eli oikeammin sanottuna bussilla Strasbourgiin. Hetken ehdin jo pohtia, mahdanko tunnistaa oikeaa pysäkkiä, mutta lopulta ei ollut kovin vaikeaa huomata Mariaa vilkuttamassa ja melkein hyppimässä kamera kädessään :P Pysäkiltä jatkettiin sitten Marialle ja katsottiin hetki Marian pikkusen hoidokin perään, niille siis jotka eivät tiedä, niin Maria viettää vuoden 2010-11 Strasbourgissa vahtimassa 2-vuotiasta pikkupoikaa :) Illalla lähdettiin vielä kiertelemään kaupunkia ja monien mutkien jälkeen löydettiin kuin löydettiinkin kiva ruokapaikka. Italialaiseen, perus :D

Saksan sanakirjalle tuli käyttöä, paikallisten saksa oli paljon vahvempi kuin englanti, usein se ainoa vieras kieli :D

Perjantaina jatkettiin Strasbourgin kiertelyä (lue: shoppailua) hyvien yöunien jälkeen, ja tosissaan aika meni melko pitkälti kauppoja kierrellessä. Ei kyllä löytyny mitään, voi miksi ranskalaiset ovat niin pienikokoisia, että kaikki kiva oli liian pientä :( Kierreltiin myös kaupunkia lisää ja istuttiin kahvilassa yli kaks tuntia puhumatta taukoamatta :) Toisaalta, jos huomioi ettei me oltu nähty ties kuinka pitkään aikaan ni ihan ymmärrettävää, kai...

Lauantaina suunnattiin sitten Saksan puolelle Kehliin ja Offenburgiin seikkailemaan. Siellä ohjelmassa oli lisää shoppailua, kaupunkien kiertelyä ja kahvilla istumista, kuten ehkä arvattavaakin. Satuttiin myös bongaamaan aussikahvila sieltä, kenguruvaroituksineen päivineen! :D Kuvia otettiin päivän aikana varmaan satoja. Ja tuli siellä tuliaissuklaitakin ostettua, ja toki vähän itsellekin. Mä rakastan Milka-suklaita! Voi vain ihmetellä, miten ne saa tuplattua niiden hinnat lentokenttien ja laivojen tax freessä. Saatiin myös loistava ajatus lähteä spontaanisti käymään Luxembourgissa maanantaina.






Maria ja meiän hermeettisen isot jätskiannokset :D

Sunnuntaina oli sitten vähän rennompi päivä, tai no miten sen nyt ottaa. Kyllä se 2,5 tunnin ratsastuskin päivän aktiviteetiksi kävi. Oli varsin mielenkiintonen reissu, kun en puhu sanaakaan ranskaa. Onneksi Maria oli tulkkina, mutta oli siinä silti vähän kumma fiilis, ku ei ollu mitään yhteistä kieltä. Siellä ei siis osattu yhtään englantia. Jossain vaiheessa tajusin kyllä sanoa, että puhun myös vähän saksaa, mutta eipä sekään hirveästi asiaa auttanut, kun alkoivat omistajat sitten puhua papattaa aivan käsittämätöntä saksaa aivan liian nopeesti :D No, tuli siinä kuitenkin muutama lause vaihdettua saksaks. Kivaa kuitenkin oli ja onneksi hevosten kanssa kommunikointi on kansainvälistä :) Maastotkin olivat hienot, vaikka oli aika jännä lähteä maastoon käytännössä keskeltä omakotitaloaluetta, siellä siis parin korttelin verran ennen kunnon maastojen alkamista. Kuvia vaan ei saatu maastosta paljoa otettua :(

Maanantain ex tempore -reissu Luxembourgiin ei loppujen lopuksi sitten toteutunutkaan, kun iski saituus. Ei viitsitty ruveta maksamaan 70 euroa junalipuista. Pidettiin sitten lomapäivä ja levättiin edellisten päivien seikkailujen jälkeen. Käytiin kyllä vielä vähän pyörimässä kaupungilla, kiertelemässä EU-rakennukset sun muut. Illalla vielä syömään, italialaiseen kuinka ollakaan :D Pakkaamista en jaksanut edes aloittaa vielä maanantaina, vaan jätin perinteisesti lähtöpäivälle :) Silloin oli kuitenkin hyvin aikaa, kun Mariallakin loppui loma ja piti palata juoksemaan pikku nassikan perässä. Tiistaiaamukin meni omalta osaltani lomaillessa ja lähtöön valmistautumisessa, ennen kuin bussi takaisin kohti Frankfurtia starttasi klo 14.30. Matka takaisin Helsinkiin sujui mukavasti, mitä nyt kone oli puolisen tuntia myöhässä. Seuraavan päivän koulu jäi kyllä väliin, nukuin suosiolla puolet päivästä ja lomailin toisen puoliskon :D
EU-rakennuksiakin tuli kuvattua
Tällaseen törmättiin, oli pakko ottaa kuva ku se näytti ihan joltain kumiankalta :D

Ja näin tähän loppuun on vielä hyvä todeta, että 4 kuukauden päästä kirjottelen jo toiselta puolelta maapalloa!

-Lotta

3 kommenttia:

  1. Heiii!! Ääh, mun pitää ehdottomasti ruveta seuraan tätä aktiivisemmin. Pitää ottaa samalla tavalla osaksi päivittäistä tarkastusrutiinia, kuten fb ja sähköposti. :P Olin viimeks kattonu tätä varmaan, just nnen ku kirjotit viimesimmän bloggauksen (eiks se nii sanotaki :D ). Mut oikeesti, ihan mahtava teksti (eikä vähiten siksi, että iteki esiinnyn siinä :P ) Tuun kyl oikeesti innolla (ja jo valmiiksi kateellisena) odotttaan mitä kirjotat elämästäs väärin päin.

    Ja vielä kerran (että varmasti tiedät tarkoittavani mitä sanon) ihanaa että olit täällä! Ehdottomasti yksi kevään kohokohtia! <3

    (p.s. en tiiä miten mä saan itteni nimettyä, mut etköhän sä silti arvaa, kuka on kyseessä ;) )

    VastaaPoista
  2. Heh, arvasin et oot unohtanu käydä kattoo :D Ja tottakai sä tykkäät ku oot ite toisena päähenkilönä siinä :P
    Se olis sit niin ku tasan 3 kk ni oot takas täällä!

    Ja en kyl oo ihan varma tosta kommenttijutusta, en oo ikinä ilman tunnuksia kommentoinu. Jos kuitenki lähtisin veikkaa, ni ku valitset palkista "Kommentti nimellä:" kohdan "Nimi/URL-osoite", ni vois onnistuu. Kokeile joskus ja valaise sitten muakin :)

    VastaaPoista
  3. No nii, kato nyt muistinki tulla paljon aiemmin vastaamaan. :P

    Joo alle 3kk enää. Kyl se kieltämättä nyt alka vähän ahistaa ku aattelee esim et enää 12 viikonloppuu jäljellä. (Lasken mun aikaa käytännössä viikonlopusta viikonloppuun, ku viikolla en kuitenkaan kerkee tehä mitään töiden ja salin ja kurssin lisäks)

    Mut hei sä oot melkein saavuttanu sun 100 päivän rajapyykin! :D

    VastaaPoista