Nyt on infoki sitte ohi. Jotenki nää kaikki "merkkipaalut" ennen lähtöä vaan vyöryy ohi nopeemmin kuin ehtii edes tajuamaan. Nyt on ohi niin hakeminen, ohjelmaan hyväksyminen, hakupaketin teko, viisumin haku kuin nyt viimesimpänä tää info. Enää perhe puuttuu ja sit matkaan!
Info oli tosissaan sellanen päivän kestävä tapahtuma, pääosin luennon kuuntelemista. Puhuttiin niin käytännön asioista, kuten pakkaamista ja lentoja, kuin kulttuurieroja, vuoden aikana tulevia ongelmia, yhteyden pitoa Suomeen sekä kulttuurishokkia. Paikalla oli myös muutama ex-vaihtari, jotka kertoivat omista kokemuksistaa vuoden aikana ja sen jälkeen. Lisäksi käsiteltiin isäntäperhetoimintaa, muistutettiin vanhempia, että Suomeen on kesällä tulossa paljon vaihtareita, joista osalla ei ole vielä perhettä.
Oli tosi kiva päästä juttelemaan muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja tapaamaan tietysti kaikki aussilähtijät. Meitä on muuten vaan viis lähössä Suomesta nyt kesällä. Muista pohjoismaista onkin sitten kai enemmän, kun kuulemma yhteensä meitä lähtee sellanen 40 hengen ryhmä kohti Sydneytä. Saattajakin ilmeisesti lähtee kattomaan meiän perään matkalla. Lentoaikatauluja ei vielä saatu tietää, mutta ilmeisesti iltapäivällä tiistaina 5.7. lähtee kone kohti Frankfurtia tai Lontoota ja sieltä sitten eteenpäin. Mutta eiköhän ne lennot sieltä tule lähiviikkoina, toivottavasti ainakin :) Pikku hiljaa alkaa jännittää enemmän ja enemmän, nyt alle 1,5 kuukautta lähtöön, päivät vaan valuu kuin hiekka sormien välistä.
Tonne jonnekinhan se matka sitten käy puolentoista kuukauden päästä, keskelle Sydneyn pilvenpiirtäjiä, Tasmanian kuvankaunista luontoa tai vaikkapa outbackin hiekka-aavikoita :D Who knows... :)
Joo, niin ku otsikkokin jo kertoo, sain viikko sitte Exploriukselta sähköpostia, jossa kyseltiin, olisinko ollu halukas lähtemään paikkaan nimeltä Tintinara. Siis nimenomaan kysyttiin mun mielipidettä, mikä on tosi harvinaista, näin vaihtariasioihin perehtymättömille tiedoks.
Paikka siis sijaitsee 190 km Adelaidesta, perhe olis aktiivinen farmariperhe 11 000 eekkerin tiluksineen. Perheessä on 13-vuotias tytär ja niillä on ennenki ollu vaihtari. Mut sitte tää paikka yleisesti. Tintinaran asukasluku on Wikipedian mukaan 271 ja seuraavaan kylään on matkaa noin 40 km. Tässä kylässä asukkaita on 231. Koulupaikka sijaitsis Tintinarassa. Paikka on niin pieni, etten siitä googlaamalla oikeen edes kuvia löytäny, mutta tässä google mapsin kuva paikasta. Keskustan koko on siis oikeessa elämässä 0,5 x 1 km :D
Tuossa varmaan syy siihen, miksi järjestö kysy mun mielipidettä. Paikkaa sitten googlailtiin rauhassa ja pyydettiin Exploriusta lähettää SEA:lle eli vastaanottavalle aussijärjestölle pientä kyselyä perheen harrastuksista, paikan aktiviteeteista yms. Sieltä ei viikkoon tullu vastausta ja nyt päädyin siihen Expon kanssa juteltuani, että voivat jatkaa perheen etsintää. Toi olis niin pieni paikka, että siellä olis väkisinki jumissa kotona ja täysin riippuvainen perheestä. Plus että kuinka monta samanikäistä 271 asukkaan joukkoon voi mahtua?
Toisaalta harmittaa kieltäytyä perheestä joka olis ottamassa mut, mut toisaalta oon varma, etten tuolla vois saada vuodestani irti sitä mikä on tarkoitus ja mitä haluan. Että perhettä tässä edelleen odotellessa... Ja hei muuten, sain ku sainki palautettua mun viisumipaperit Expolle, lahjakkaasti kolme päivää myöhässä!
Toi otsikkohan on siis Phil Collinsin biisistä On my way, joka löytyy leffasta Brother Bear, tai suomeksi Karhuveljeni Koda. Ihana leffa muuten <3 Ja toi biisi kertoo niin hyvin joka vaihtarin fiiliksistä!
Tässä se lähtö lähestyy kovaa vauhtia, kaukana ollaan jo ajasta, jolloin vasta laitettiin hakupapereita Exploriukselle helmikuussa 2010 tai viime elokuusta, jolloin sain tietää lähtöpäivän. Silloin päiviä oli jäljellä 318, nyt enää vaivaiset 57. Tarkoittaa siis sitä, että kahden kuukauden päästä seikkaillaan jo jossain ihan muualla, melko tarkkaan toisella puolella maapalloa. Vielä ei ole isäntäperhettä kuulunut, eli niin vaikeaa kuin se osalle tutuista onkin uskoa, tiedän tässä vaiheessa vain pääseväni noin Euroopan kokoiselle alueelle eteläisellä pallonpuoliskolla. Mutta ei tässä vielä hätää ole, tietämistäni noin kahdeksasta aussivaihtarista vain kaksi on saanut perheen.
Lähtöpäivän lähestyminen tarkoittaa samalla myös infotilaisuuden lähestymistä, sellainen siis edessä ensi viikon lauantaina. Kyseessä on ilmeisesti 7,5 tunnin tilaisuus, jossa käsitellään tulevaa vaihtarivuotta, odotuksia, pelkoja, ongelmia sun muuta. Lisäksi ohjelmassa tietysti muihin vaihtareihin tutustumista, I can't wait, ja lentotiedot. Ja kuulemma saadaan mukaan vielä jonkinnäköiset maapaketit, joista löytyy kaiketi lisäinfoa vastaanottavasta järjestöstä SEA:sta, soft landing campista ja muusta vaihtovuoteen liittyvästä. I'm really looking forward to it!
Kesäkin lähestyy tässä kovaa vauhtia, enää 3,5 viikkoa koulukaaosta jäljellä. Todellakin siis kaaosta, edessä 8 koetta, esseitä, esitelmiä, aineita sun muuta ihanaa. No, ainakin tän jälkeen osaa arvostaa lomaa ja rennompaa koulunkäyntiä. Ja toisaalta ihan oma vikahan se on, kun on kasannut niin paljon kursseja itselleen ja käy vielä töissäkin siihen päälle...
Eipä tässä mitään sen kummempaa, nyt alkaa pikku hiljaa vähän tiuhempi päivitystahti. Tulossa postausta ainakin infotilaisuudesta, perhetiedoista sitten kun tulevat sekä ehkä jostain muustakin vaihtovuoteen liittyvästä ;)
